38 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta

Kalastusmatkailun kehittämisohjelmasta

Jokiseura kalastusmatkailun kehittämisohjelmasta 24.5.2023 [PDF]

Kalastusmatkailu on taloudelliselta merkittävyydeltä potentiaalinen kalakantojen hyödyntämisen muoto. Suomessa on paljon kalastusmatkailullisia mahdollisuuksia, joita ei ole osattu ymmärtää. Kalastuslaki ei tunne kalastusmatkailua edes käsitteenä. Vastuuministeriö on laatimassa kalastusmatkailun uutta kehittämisohjelmaa, joka on laadittu yleisesti ottaen selkeäksi, mutta ehdotus voisi olla konkreettisempi, syväluotaavampi ja kunnianhimoisempi myytävien tuotteiden kehittämisen osalta.

Arvio lähtötilanteesta on realistinen. Siihen voisi lisätä perustellusti sen, että arvokkaimmissa kalastuskohteissa on laajasti epäselvyyttä jopa siitä, kuka on kalastusoikeuden omistaja tai haltija. Näin on erityisesti Tornionjoella, joka on potentiaaliltaan valtakunnan kärkikohde.

Kehittämisohjelma on laadittu toiminnollisesti oikeassa järjestyksessä. Aluksi pitää satsata myytävään tuotteeseen, eli palveluiden tuottamiseen ja vasta sitten markkinointiin ja myyntiin.

Palvelujen ja liiketoiminnan kehittäminen

Tavoite on oikea: kalastusmahdollisuudet on tuotteistettu laadukkaiksi, helposti ostettaviksi, eri asiakasryhmiä kiinnostaviksi palveluiksi. Yritystoiminta on osaavaa, verkostoitunutta ja kannattavaa. Kalastusmatkailu on kestävää.

Kun pyritään liiketoimintamahdollisuuksien kehittämiseen, kalastuksen tuotteistaminen palveluiksi on perusteltua. Rajoittamaton omatoimilupien myynti aiheuttaa ruuhkaisuutta parhaisiin paikkoihin ja estää liiketoimintojen kehittymisen esitetyn tavoitteen mukaisesti erityisesti Tornionjoella. Kalastusmatkailuyrittäjien mukaan edellä esitetty tavoite ei toteudu, mikäli samaan kohtee- seen myydään samaan aikaisesti omatoimilupia ja opastettuja kalastuksia. Merkittävissä ja ruuhkaantuvissa kalastuskohteissa kalastuslupa tulisi olla osana kalastuspalveluita.

Kehitysehdotus: Ohjelmapalveluja käyttävä kalastusmatkailu ja omatoimikalastajat tulisi käsitellä kehittämisohjelmassa omina segmentteinään. Vastuullisuus kalastuspalvelujen myynnissä tarkoittaa myös vastuullisuutta kalastuskohteen ruuhkattomuudesta. Omatoimilupien kohdealueet tulee eriyttää yrittäjien palvelukohteista. Esitämme kiinnittämään huomiota näihin asioihin jatkovalmisteluissanne.

Lainaus luonnoksesta: Kalastusmatkailuyritykset tarvitsevat toimintaansa vesialueen omistajan luvan. Lupa voidaan hankkia vesialueen omistajalta, valtiolta tai kalatalousalueelta. Mikäli vesialueen omistaja ei myönnä lupaa, voi alueellinen ELY-keskus myöntää luvan.

Tekstiin sisältyy paha virhe. On paljon tapauksia, joissa vesialueen omistus ja kalastusoikeus ovat eriytyneet toisistaan. Vesialue on voitu myydä ilman kalastusoikeutta; toisaalta vesialueen omistaja voi myydä kalastusoikeuden myymättä vesialuetta. Käsite vesialueen omistaja on syytä korvata kalastusoikeuden omistajaa todellisemmin kuvaavalla ilmaisulla kalastusoikeuden omistaja tai kalastusoikeuden haltija, kuten asia ilmaistiin kalastusmatkailun kehittämisen toimenpideohjelmassa 2008–2013. Nyt esitetty ja kalastuslaissakin käytetty perusoikeuksien vastainen kirjaus suosii lähinnä vesivoimayhtiöitä, ei oikeata omistajaa eikä kalastusmatkailua. Tämä yhteisaluelain kanssa ristiriidassa oleva virhe on syytä korjata kalastuslakiin viivyttelemättä.

Pohja-Mykrän ym. ERÄTALOUSRAPORTISSA 40-2018 kävi selväksi, että Tornionjoella käyvistä
n. 10.000 kalastajista 95 % on omatoimikalastajia. Kalastusmatkailijoiden kulutusmenot ovat Tornionjoella pienet. Kalastusmatkailijat käyttivät maakunnassa kalastuspalveluihin keskimäärin vain 18 euroa matkaa kohden! Raportin mukaan kalastusmatkailu tuottaa aluetalouteen vaatimattomat 10,8 miljoonaa euroa - matkailukalastus ei ole kalastusmatkailua.

Toisin kuin Simojoella, valtiovalta on ottanut Tornionjoen lohen viehekalastuksen haltuunsa. Valtiovalta myy maailman halvimman lohiluvan koko kesän kattavaksi. Nykyinen Tornionjoen lohenkalastuksen profiili ei tuota hyötyä alueelle. Profiilin muodostumiseen on vaikuttanut lohen puuttuminen joesta vuosikymmenien ajan. Lupakäytäntö on perua ajalta, jossa joki oli tyhjä lohista. Kalastajien lukumäärälle ei ole asetettu määrällisiä rajoitteita. Omatoimikalastajat saapuvat omine veneineen valtion luvalla toisen omistamille kalavesille, sinne minne sattuvat mahtumaan. Järjestelyn sijaan vallitsee kaaos, kun kalastuspaikat ruuhkautuvat hallitsemattomaan kaaokseen verrattavalla tavalla. Nyt valmisteltavalla ohjelmalla tulee luoda edellytykset myös Tornionjoen kalastusmatkailun kehittämiselle – perustuslain mukaisesti.

MMM Kalastumatkailun kehittämisohjelma 2023-2033 [PDF]

Valtioneuvoston Erätalousraportti 2018 Pohja-Mykrä ym. [PDF]

• • • •

Tornionjoen suurten emokalojen vaarana
alkukauden meri- ja jokikalastus

Lausunto Tornionjoen kalastussäännösta MMM:lle 20.2.2023 [PDF]

LUKE ja SLU esittivät selvityksessään 22.2.2021, että Tornionjoen vaellussiian koko elinkaari sekä joessa, että meressä otettaisiin kalastuksen sääntelyssä huomioon. Näin ei tehty, paikallisia kalastajia ei kuultu. Asetitte siialle 1,5 vuorokauden viikkorauhoituksen lippokalastukseen ja vähensitte lippousaikaa 21,4 % vuodelle 2022. Rauhoititte vain jokikalastusta, kun ongelma on merialueilla.

Tornionjoen siika koostuu kahdesta eri kutukannasta. Isommaksi kasvava kanta vaeltaa Saaristomerelle asti, ja joutuu runsaan kalastuspaineen kohteeksi merellä. Kun tämän kannan osuus Tornionjoen siikasaaliista on vähentynyt, jokisaaliin keskipaino on voimakkaasti laskenut. Esitämme tähän aiheellista muutosta.

Ilmoititte päättäneenne korottaa siian merikalastuksen verkkojen yleistä solmuväliä kahdella millimetrillä 43 mm:stä 45 mm:iin v.2024 alkaen. Kahden millimetrin muutos ei paranna vaellussiian tilaa. Näennäistoimenpiteiden (2mm:n korotus on vain 4,7%) sijaan Jokiseura esittää että korotatte solmuvälin 50 mm:iin (vain 16,3%) jo ensi kesäksi, kuten esitimme 31.3.2022.

Sääntelytoimet eivät ole tasapuolisia eivätkä vaikuttavia.

Ruotsin puolella ei ole tehty mitään rajoituksia siian merikalastukseen. Tornio-Muoniojokiseura vetoaa, että siian merikalastukseen asetetaan sekä Ruotsissa että Suomessa siikakantojen suojelun kannalta merkittävät rajoitukset. Siika ja meritaimen tarvitsevat suojelua koko elinkaarensa osalta. Rajoitusten asettamisessa on huomioitava myös meritaimenen suojelutarpeet. Meritaimenen suojelu liittyy keskeisesti siian verkkokalastukseen merellä. Meritaimen on ollut jo kymmenen vuotta rauhoitettuna Tornionjoessa. Nyt on korkea aika sellaisten yhteisien rajoituksien tekemiseen merialueen verkkokalastuksessa, jotka vaikuttavat sekä Tornionjoen vaellussiian että taimenkantojen elpymiseen.

Varhainen kalastus vaarantaa Tornionjoen lohen suuret emokalat.

Tornionjoen lohikanta oli hyvässä kasvun tilassa ja jokeen nousseiden lohien määrä sadantuhannen tasolla. Tutkijoiden arviot 150.000 lohen kahta puolta olevista nousumääristä eivät toteutuneet. Kattilakosken luotaustuloksissa viiden viimeisen vuoden keskiarvo on pienempi kuin viiden edellisen vuoden keskiarvo. Vuonna 2017 rannikkokalastus kohdistettiin luonnonlohien parhaaseen kutukantaan ja suuriin marjaslohiin. Luobio-tutkimuksen 63/2022 mukaan vuosien 2012–2016 aikana saalislohen keskipaino jokikalastuksessa oli 7,62 kg. Vuosien 2017–2021 keskipaino oli 6,86 kg. Pudotusta oli 11 %. Paikallisten kalastajien kekisaalis tipahti 5 kg eli 22 %. Muutamat isomukset kesällä 2022 eivät muuta kokonaiskuvaa siitä, että erityisesti isot kalat ovat puuttuneet. Pääaltaan kalastuskielto, kaikkien aikojen laajin lohenkalastusrajoitus Itämerellä, olisi pitänyt tuoda huomattavasti enemmän lohia mereltä kotijokiinsa. Näin ei tapahtunut. Tornionjoen lohen vaarantuneesta tilasta kertovat laihtuneet lohet ja yhden merivuoden lohien lähes täydellinen kato v.2022.

MMMn tarkoituksena on nyt kieltää heittopainon, tapsisiiman ja vieheen avulla tapahtuvan spinnflugakalastuksen (punttikalastus) 10. kesäkuuta alkaen vain rajoitetulla alueella joen alajuoksulla. Eivätkö rajoittamisen perusteet ole samat koko jokialueella?! Tornionjoen punttikalastus kohdistuu tutkitusti alkukesästä latvavesille vaeltavaan suurten emokalojen osakantaan. Kalastus tapahtuu tulvan vahvistamassa virrassa paikoissa, joissa ensimmäisenä jokeen vaeltavat suuret emokalat pakkautuvat (ruuhkautuvat) odottamaan virran heikentymistä ja veden pinnan laskemista lähes nousuesteeseen verrattavassa tilanteessa.

LUKEn ja SLUn yhteisessä hankkeessa seurattiin Tornionjoen lohen vaelluskäyttäytymistä radiotelemetriatekniikalla vuosina 2018-2019. Lohia merkittiin radiolähettimellä joen edustan merialueella kesä-heinäkuun aikana ja joella touko-kesäkuun vaihteessa sekä elo-syyskuussa. Joella keväisin merkityt lohet liikkuivat merkinnän jälkeen poikkeuksetta alavirtaan, niin että yksikään keväällä merkitty lohi ei ollut elossa joella enää syksyn kutuaikana.

Atso Romakkaniemen mukaan:

"Nykytilanteessa lohet ovat sekä Perämäellä että joessa herkkiä pyydyksessä käynnin aiheuttamalle stressille, jonka seurauksena useimmat niistä eivät vaella kutualueilleen, vaan jäävät/palaavat merelle tai pysyttelevät joen alajuoksun suvannoissa tai kuolevat. Näin tapahtuu erityisesti alkukesällä pyydyksissä käyneille lohille." [...] "Toinen alkukauden kalastus, jossa lohia käy huomattavia määriä pyydyksessä, on Tornionjoen alajuoksun voimakkaissa koskissa harjoitettu spinflugakalastus (niin sanottu punttikalastus). Tässä pyynnissä lohi otetaan saaliiksi, jos se vaan saadaan ylös, mutta kalastusolosuhteiden vuoksi irtipäässeiden lohien osuus on suuri. Nämä koukussa aikansa kiinni olleet, mutta irti päässeet lohet käyvät läpi stressin ja osa niistä myös vahingoittuu fyysisesti." (Tornionjoen lohien stressaaminen ei ole nyt hyväksi millään kalastusmuodolla LK 26.8.2020)

Selvää on, että alkukesästä nousevien suurten emokalojen pyyntiä on tavalla tai toisella jarrutettava. Jokiseura ei liity punttikalastuksesta käytyyn keskusteluun siitä, ottaako kala vieheeseen, vai ottaako viehe kalan; eikä arvioihin kalan kohtelusta eläimenä tai runsaaseen voimankäyttöön kalan vetämisessä rantaan, eikä ympäristön roskaantumiseen ja pilaantumiseen liittyviin kysymyksiin, koska ne eivät liity kalakannan runsauteen kalastussäännön 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan kuuluu kyseisen kalastustavan eettiseen hyväksyttävyyteen.
Sen sijaan punttikalastukselle tyypillisestä kalojen karkuutuksesta aiheutuvaa, ja ruuhkautu-neeseen emokalaparveen heitetyistä puntitetuista siimoista johtuvaa emokalojen vahingoittumisen vaikutuksesta lohennousuun on selvitettävää.

Tornio-Muoniojokiseura esittää Tornionjoen lohenkalastuskauden lyhentämistä siten,
että lohenkalastus siirretään alkamaan kiinteän touko-kesäkuun vaihteen sijasta koulujen päättymistä seuraavaan lauantaihin klo 12.00 päivämäärästä riippumatta. Lauantaisin keskipäivän aikaan alkava kalastus mahdollistaa tapahtumien syntymisen kuntiin koko jokivarren pituudella luoden uusia taloudellisia mahdollisuuksia, ja nostaa lohen
ja sen kalastuksen arvoa.

MMM: Tornionjoen kalastussäännön muutosehdotukset vuodelle 2023 [PDF]

SLU ja Luke - Tornionjoen biologinen selvitys 2023 [PDF]

• • • •

Valikoiva lohenkalastus jättää jälkeensä lohikuolemaa

Jokiseura Lapin Kansalle 26.5.2021 https://www.lapinkansa.fi

Itämerellä on voimassa saaliin poisheittokielto. Se kieltää valikoivan kalastuksen. Suomi ja Ruotsi saivat siihen v. 2014 alkaen poikkeusluvan. Sen jälkeen kuolevat lohet, zombielohi-ilmiö, reunustivat Tornionjoen rannat.

Ruokavirasto on tuonut esiin mekaaniset vauriot syynä lohikuolemiin. Erikoistutkija FT Atso Romakkaniemi kirjoitti käsittelyjen aiheuttamista lohikuolemista 26.8.2020 Lapin Kansaan. Poikkeuslupa päättyi 31.12.2020.

Valtiot eivät piittaa Tornionjoen lohikuolemista, vaan hakevat jatkoa kuolemaa kylvävälle poikkeusluvalle. Hakemusta vahvistaakseen valtio teetti viime kesänä Petri Suurosen johdolla uuden tutkimuksen. Kuolleisuudeksi raportoitiin 19–26 %, jos rysästä purkamisen yhteydessä käytetään hellävaraisempia menetelmiä.

Tutkimustulos kertoo vain kahden pyydyksen välillä tapahtuvasta kuolleisuudesta. Tämä ei ole koko totuus. Kun tutkimuksessa havaittuja merkkipalautuksia analysoidaan jokikalastuksen osalta, niin selviää, että harva lohi jäi eloon. Sitä ei raportoitu.

Kaikki viime vuosien tutkimukset osoittavat, että lohirysästä vapautettu lohi ei kykene osallistumaan kudulle. LUKE on arvostettu korkealle tutkimustoiminnastaan, mutta Suurosen tutkimuksesta jäi parantamisen varaa.

Suurin osa vapautetuista lohista kuolee lohen jokivaelluksella, kun infektio iskee rysäkalastuksessa saatuihin pintavaurioihin. Seuraukset ilmenevät, kun kuolleet lohet valuvat virran mukana alas.

Tornio-Muoniojokiseura on varoittanut Euroopan Komissiota Tornionjoen vakavasta lohikuolleisuudesta. Jokiseura vaatii Euroopan komissiota hylkäämään poikkeuslupahakemuksen.

Jokiseura paheksuu sitä, että lohenkalastuksessa mennään koko ajan merikalastus edellä. Lohen kuolleisuutta arvioidaan vain kylminä lukuina. Lohille ei anneta arvoa eläimenä. Tornionlaakson asukkaita ei oteta päätöksenteossa huomioon.

Lohen valikoiva merikalastus rasvaeväleikkausten perusteella, lohirysien pyydystä ja päästä -kalastus, on luonnonlohien surma, ei suoja.

Jokiseura EU-komissiolle purkamiskiellon kiertämisestä 29.3.2021 FIN [PDF]

Kuvia Tornionjoen kuolleista lohista on sivulla http://www.taime.net

• • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys,
vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]

SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA