39 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta

Valiokunnan pyynnöstä lausumamme vuoden 2025 lohikiintiöistä:

Lausunto vuoden 2025 lohikiintiöistä Eduskunnalle 11.6.2024 [PDF]

Valtioneuvoston perusmuistio on Tornionjoen luonnonlohien, Tornionjokivarren ihmisten
ja kansanvaltaisuuden kannalta murheellista luettavaa. Muistio on Maa- ja metsätalous-ministeriön kaupallisen kalastustuksen edunvalvojan laatima ja tehty yksisilmäisesti suojelemaan merikalastusta ja merikalastajien kiintiövaihdoilla keskenään käymää kauppaa.

Muistion alussa painotetaan, että valtioneuvoston ennakkovaikuttamisen tavoitteet komission tulevaan ehdotukseen Itämeren vuoden 2025 TAC:eista ja kalastuskiintiöistä muodostetaan tällä muistiolla. Edellä mainittu ja muistion sisältö tarkoittavat, että lohenkalastuksen osalta otetaan huomioon vain merikalastuksen toimijat ja heidän lyhyen tähtäimen etunsa.

Tarkoittaako vastuuministeriö sitä, että niin asianosaisten kansalaisten, Tornionlaakson asukkaiden ja eduskunnan on turha vaivautua? EU:n läheisyysperiaate ei toimi tällä tavalla. Valtioneuvoston kannan muodostanut MMM on vuosien ajan johdatellut lohenkalastuspolitiikkaa sellaiseen kuosiin, että pohjoisten lohivarantojen kalastus voisi jatkua Ahvenanmerellä, Saaristomerellä ja Selkämerellä. On selvää, että kyseisestä vaikuttamisesta näkyy jälkiä jopa ICES:n neuvonannossa.

Kun kansainvälinen merentutkimusneuvosto ICES antaa Euroopan Komissiolle vuosittain suosituksia eri kalakantojen kalastusmahdollisuuksien ylärajaksi, lähtökohtana ei ole pelkkä biologinen kestävyys, vaan myös kalataloudellinen kompromissi. Lohikiintiön osalta kyse on väärintekemisen määrän (sekakantakalastus) sietorajan hakemisesta, jota kalastuspolitiikan perusasetus CFP 1380/2013 rajoittaa nykyisin.

ICES:n neuvoja on pidetty aiheellisesti tieteellisenä perustana kalastuksen mitoittamiseksi. Näihin neuvoihin liittyy myös epävarmuuksia, koska neuvot perustuvat osin epävarmaan tietoon. Esimerkiksi arviot lohen postsmolttikuolleisuudesta täsmentyvät vasta jälkikäteen vuosien kuluessa. Tämä epävarmuus vaikuttaa esimerkiksi PFA-lukuun (Estimated Prefishery Abundance eli kalastusta edeltävä runsaus). ICES:n taulukoissa vuoden 2023 PFA-luku lienee ylikorkea. Tällä luvulla on merkitystä, kun arvioidaan kalastettavuutta F ja kiintiön suuruutta.

ICES:n taulukossa s.29 Tornionjoen kutukalojen määrä näkyy nelinkertaisena todellisuuteen verrattuna. Näitä epävarmuuksia on syytä tiedostaa ja ymmärtä. ICES:n neuvoa täydentää LUKE:n ja SLU:n biologinen raportti vuodelta 2024. Nämä yhdessä avaavat isoa kuvaa lohen tilanteesta ja kalastusmahdollisuuksista. Biologisen raportin s.15 mukaan lohien kutukanta jäi vuonna 2023 alle MSY-tavoitteen jopa Tornionjoella (77 % joen potentiaalitasosta).

Lohisaaliin määrä Itämeren kaupallisessa merikalastuksessa on enää kolme-neljä prosenttia 1990-luvun alkuun verrattuna. Saalis on pudonnut viime vuosikymmenen 200 tuhannesta lohesta 30 tuhanteen loheen (kuva1). Kalastusta edeltävä lohien määrä PFA on Itämeren mittaushistorian heikoin, samalla kun smolttituotanto on liki korkein. Jokin on pahasti vialla Itämeren alueella. Tästä on vedettävä oikeat johtopäätökset. Lohi on romahtanut! Ylikalastus on lopetettava. Kutakin kalaa tulee kalastaa kannan kestävyyden mukaan (kuva2).

Vaikka kalastusta on vähennetty, on sitä vähennettävä edelleen, koska muita, nopeasti vaikuttavia keinoja, ei ole käytettävissä. Muuten lohi uhkaa loppua kokonaan myös joesta.
Lohi ole enää kestävä kalastuksen kohde Itämerellä.

ICES esittää lohenkalastuksen sallimista Ahvenanmaan rannikolla ja sen yläpuolisella merialueella siten, että saalis voisi olla korkeintaan 40.000 lohta (ICES:n neuvon skenaario 7). Kyseessä olisi sekakantakalastus, joka kohdentuisi vähintään kymmeneen eri lohikantaan. Neuvo ei täytä EU:n kalastuksen perusasetuksessa säädettyä perusvaatimusta siitä, että kaikkien kalakantojen olisi tullut olla MSY-tasolla vuoteen 2020 mennessä.

Sen sijaan ICES:n skenaario 2, jossa luonnonlohia ei kalasteta merellä, täyttää kyseisen vaatimuksen. Neuvonannon taulukon 2 mukaan moni lohikanta on alle MSY-tason. Tornionjokeen nousi viime vuonna 20 000 lohta, joten jopa Tornionjoen lohi oli vuonna 2023 selvästi alle MSY-tason. ICES:n skenaario 7:n mukaisen neuvon voi näin ollen todeta olevan EU-lain vastainen.

Tornio-Muoniojokiseura esittää, että Pohjanlahden osalta lohen kalastuskiintiö säädetään skenaarion 2 perusteella, sisältäen poikkeuksen sallia tiukkarajainen, aikaisintaan 20.6.2025 aloitettava, terminaalikalastus viljeltyjen lohien kalastamiseksi. Huom. Myös valtioneuvoston perusmuistiossa sitoudutaan MSY-tasoon.

MMM vuoden 2025 kalastuskiintiöistä Itämerelle 7.6.2024 [PDF]

Merelle tehdyt säätelytoimet, niin kalastuksen rajoittaminen kuin myös sen lisääminen, ovat aina vaikuttaneet suuresti Tornionjokeen nousseitten lohien määrään ja joen lohisaaliiseen. Kutukalojen tärkein kuukausi on kesäkuu. Merelle asetetut aikarajat v.1994 (kuva alempana) ja varsinkin meripyynnille Hemilän asettamat aikarajat v.1996 pelastivat Tornionjoen lohen.

Tornionjoen luonnonlohi oli hyvän kasvun tilassa vuoteen 2017, jolloin MMM lopetti Suomen rannikkokalastusta säädelleet aikarajat ja päästi meripyytäjät lohen kevätkalastuskiellosta. Lohen meripyynti aloitettiin jo 1.5., jopa puolitoista kuukautta aikaisempaa varhennettuna. Tämän seurauksena lohen rannikkokalastus kohdistui luonnonlohen arvokkaimpaan kantaan, suuriin emokaloihin, jotka joutuivat rankan ylipyynnin kohteeksi. Seitsemässä vuodessa Tornionjoen lohi ulosmitattiin lähes täysin merellä. Kaavio kertoo, miten merellä tehdyt säätelytoimet vaikuttavat lohensoutuun Lappeassa, n.200 km jokisuulta.

• • • •

Luonnonlohi on hätätilassa!
Kaupallista lohenkalastusta ei tule lisätä millään tavoin.

Lausunto kaupallisen kalastuksen lisäämisestä jokialueella 18.4.2024 [PDF]

Euroopan unionin yhteisen kalastuspolitiikan kansallista täytäntöönpanoa koskeva laki 1048/2016 asetettiin voimaan kiireellisesti 12.12.2016. Sen nojalla annettiin valtioneuvoston asetus 1050/2016 kaupallisen kalastuksen kiintiöjärjestelmästä. Täytäntöönpanolaissa on valtuudet valtioneuvoston asetusten antamiseksi lain täydentämiseksi tarpeellisilla säännöksillä.

Muistion mukaan asetuksen 1050/2016 muutoksella pyritään tarkentamaan mm. "jokialueella" tapahtuvan lohen kaupallisen kalastuksen sääntelyä. Kaupallinen lohenkalastus jokialueella tarkoittaa Suomen kansallisen lohikiintiön ulkopuolista, merialueesta jokisuulle erotettua, lohenkalastusta merenpinnan tasolla alimmaisen vesivoimalaitoksen alapuolisella alueella.

Kyseiseistä lohenkalastusta kaupallinen kalastaja saa harjoittaa ilman lohikiintiön asettamia rajoituksia. Tämän "jokikalastuksen" saaliista ei julkaista saalismääriä. Epävirallisten tietojen mukaan kyseessä on vuosittain tuhansia lohia, jotka vääristävät tilastoja samalla nimellä, oikean joella tapahtuvan kalastuksen lohisaaliista. Oikean tiedon vuoksi tämä on pikimmiten korjattava, ja poistaa vääristävä nimitys.

Jotain on pahasti vialla, kun kaupallisen kalastuksen lohisaaliita on tarve salailla.

Asetusehdotuksen perustelujen mukaan kaupalliset kalastajat saisivat ELY-keskukselta pyytämänsä määrän merkintätunnisteita, kuitenkin enintään jokialueelta edellisenä vuonna saaliiksi ilmoittamansa tai viimekertaisessa ilmoituksessa olevan määrän lisättynä 30 prosentilla. Perusteluissa mainitaan lisäksi:

”Tällä tavalla mahdollistetaan kyseisen lohenkalastuksen jatkumisen likimain nykyisellä tasollaan, mutta siten, että vähennetään tarpeettomien merkintätunnisteiden tilaamista ja niihin liittyviä kustannuksia, sekä muoviroskan määrää. Nykysäännöksen mukaan ELY-keskuksen tulee lähettää kaupallisten kalastajien pyytämät määrät merkintätunnisteita, joista suuri määrä vuosittain jää käyttämättä. Lisäksi 2 momenttiin lisättäisiin maininta siitä, että ELY-keskus lähettäisi kaupalliselle kalastajalle, joka ei ole aikaisemmin ilmoittanut lohisaalista jokialueelta, enintään 30 merkintätunnistetta. Tällä tavalla myös jokialueella lohenkalastusta aloittava voisi saada kohtuullisen määrän merkintätunnisteita jo ensimmäiselle vuodelle. Seuraavina vuosina merkintätunnisteita voisi saada 30 prosenttia vuosittain lisää, jos esim. kalastuksen harjoittamista lisätään ja lohisaalis jokialueella kasvaa.”

Muistion mukaan lohenkalastuksen jatkuminen mahdollistetaan likimain nykyisellä tasollaan. Itse asiassa asetusmuutos antaa mahdollisuuden lohenkalastuksen kasvattamisen kyseisellä alueella vuosittain 30 prosentilla. Sen lisäksi uusille kalastajille lähetettäisiin 30 merkintätunnistetta.

Mahdollisuuskin lohisaaliin kasvattamiseen on ristiriidassa sen kanssa, että lohen selviytyminen syönnösvaellukseltaan on romahtanut. Sen vuoksi lohikiintiöitä on pienennetty. Jokisuun saaliiden tietoinen kasvattaminen ei ole perusteltua. Jokisuun lohisaaliit on julkaistava, kuten merisaaliit ja jokisaaliit.

Huomautamme, että sekä jokisuukalastuksessa ja varsinkin terminaalikalastuksessa saadaan saaliiksi myös luonnonvaraisia lohia. Jokisuukalastuksessa on otettava tulevaisuudessa huomioon myös lohien ylisiirtoihin liittyvät tarpeet. Asetukseen on perusteltua lisätä menettelyohjeet ja määräykset siitä, kuinka poissuljetaan merikalastuksen saaliin merkitseminen jokikalastuksen merkintätunnisteella. Kysymys on sekä kiintiöjärjestelmän luotettavuudesta että luonnonlohien suojelusta.

• • • •

Ensisijainen ehto on, että Lohi pääsee jokeen
Lisäys Tornionjoen kalastussääntö lausuntoon

Lisäys lausuntoon Tornionjoen kalastussäännösta MMM-lle 8.3.2024 [PDF]

Kalastussäännön muuttaminen näyttää osoittautuvan jälleen hankalaksi. Jens Persson totesi 27.2.2024 tapaamisessa, että muutosten tulee olla Ruotsin lakien mukaisia. Ruotsi ei ole ratifioinut Tornionjoen kalastussääntöä, joten Rajajokisopimuksen kalastussäännöllä ei ole Ruotsissa lain asemaa.

Viime vuonna Tornionjoen lohen minimitavoite 44.000 lohen kutukannaksi ei olisi täyttynyt, vaikka mereltä ja joesta ei olisi kalastettu yhtään lohta. Suuri osa paikallisista kalastajista pidättäytyi kalastuksesta heinäkuulta alkaen, kun lohta ei ollut. Syyt ovat yksinomaan merellä, kun 1,5 - 2 miljoonasta joesta merelle lähteneestä smoltista vain runsas yksi prosentti pääsi palaamaan jokisuulle. Tästä huolimatta esitätte muistiossanne rajoitustoimia vain joelle, ette jokisuun merialueelle. Ensisijainen ehto on, että Lohi pääsee jokeen. Lohikannan kasvun takana ovat aina olleet rajoitustoimet merellä ja vice versa. Varhainen merikalastus on vaarantanut Perämeren jokien lohikannat.

Muistutamme, että varhentaessanne v. 2017 merialueen lohenkalastusta runsaalla kuukaudella ja salliessanne 25 % kiintiöstä kalastettavan aikarajoituksista vapaana, Tornionjoen lohikanta oli hyvässä kasvun tilassa ja jokeen nousseiden lohien määrä sadantuhannen tasolla. Nyt seitsemän vuotta jatkuneen varhennetun meripyynnin jälkeen tiedetään, mihin Pohjanlahden lohen kevätkalastuskiellon ja lohikantojen hyvään kasvuntilaan johtaneiden aikarajoituksien poistaminen johtaa ja mitä siitä seuraa, kun rannikkokalastus kohdistetaan luonnonlohien parhaaseen kutukantaan ja suuriin marjaslohiin. Varhennetun kalastuksen 25 %:n osuuden merkitys kasvaa ylisuurien kiintiöiden vallitessa. 25 % kiintiöstä voi olla puolet saaliista ja
runsas puolet saaliin myötä menetetyistä mätimunista. (vrt. vuosi 2023).

Jokikalastuksen lähes täydellisistä kieltotoimista huolimatta lohi pysyi poissa joelta neljäkymmentä vuotta, mutta lohi palasi v.1996, kun Pohjanlahden rannikkokalastukselle asetettiin kevätkalastuskielto ja ns. Hemilän rajoitukset. Riippumatta lohen alennustilaan vaikuttavista syistä korjaustoimet on kohdistettava nyt ennen kaikkea merikalastukseen.

Kommentteja Tornionjoen lohenkalastukseen

Lausuntopyyntönne 31.1.2024 vastauksissa näkyy laaja kannatus Tornionjoen lohenkalastuksen aloituksen siirtämiselle viikon 23 lauantaille klo 12.00 (8.6.). Ennen sitä lohta ei tule kalastaa missään Itämeren alueella.

Tiistain 27.2.2024 tapaamisessa Suomen viranomaisten taholta tuli esille lupien myynnin rajoittaminen (”mikäli asiasta voidaan sopia Ruotsin kanssa”). Miksi lupamyynti on poistettu työkalupakista, vaikka kalastussääntö ei aseta rajoitteita lupamyyntiin. Lupamyynnin rajoittaminen on suojelutoimenpiteenä tehokas nostaen samalla kalastuskokemuksen laatua.

Lohenkalastuksen kieltäminen yöllä, ilman lupamyynnin rajoittamista, ei sovellu jokialueen ruuhkaiseen soutukalastukseen, vaan lisää ruuhkautumisia entisestään. Rauhallinen yökalastus on elämyksenä ainutlaatuinen kalastusmatkailuyrittäjien ulkomaisille asiakkaille.

Ruotsin esitys vapojen määrän rajoittamisesta kolmeen harjuksen suojelemiseksi on absurdi,
kun he samanaikaisesti esittävät harjuksen pyyntiajan jatkamista 15.9. jälkeen. Esitys on turhanaikaista näpertelyä vakavassa tilanteessa.

Muistionne perusteella jää epäselväksi: aiotteko tarkastella komission esityksen mukaisesti spinnflugakalastuksen yleistä hyväksyttävyyttä kalastustapana.

Ilmoitatte Ruotsin huomauttaneen, että jokialueelta pyydetään enemmän lohta, kuin pienellä rajajokisopimukseen kuuluvalla merialueella. Tähän voi todeta, että pyytäjien lukumäärä joella on liki tuhatkertainen. Yhden kalastusmatkailuyrityksen liikevaihto on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen koko Pohjanlahden kaupallisen lohisaaliin markkina-arvo on, vaikka saalismäärä on yksi promille merisaaliista.

Jokialueen lohenkalastuksen lyhentäminen vaikuttaa merkittävästi kalastusmatkailuyritysten liikevaihtoon. Mikäli kalastuskautta lyhennetään, tulee Ruotsin ja Suomen ryhtyä vastaaviin kansallisiin toimiin sopimusalueen ulkopuolisten latvavesien kalastuksen suhteen Lätäsenolla sekä Ruotsin Tornion- ja Lainionjoilla.

Neuvottelutilannetta parantaa, jos ja kun Suomi peruu aikomuksensa aloittaa ”tieteellinen” lohenkalastus Selkämerellä 27.5. Niin ikään neuvottelutilannetta parantaa, kun Suomi ilmoittaa Ruotsille lopettavansa ns. varhennetun lohenkalastuksen rannikollaan. Ratkaisevaa voi olla, jos Suomi ilmoittaa aloittavansa lohen kalastuksen jokisuulla 29.6. riippumatta Ruotsin kannasta.

- - - -

VASTUSTAMME jyrkästi Suomen kalastusviranomaisen päätöstä lohenkalastuksen laajentamisesta ensikesänä Ahvenanmerelle ja Selkämerelle ICES'in neuvonannon ja EU:n kiintiöpäätöksen vastaisesti. 27. toukokuuta aloitettava kalastus kohdistuu, paitsi mainittuun Ljungan -joen kantaan, nimenomaisesti juuri Perämeren jokien arvokkaimpiin alkuperäisiin luonnonlohikantoihin, joiden suojelun eteen tulee tässä vaiheessa tehdä kaikki voitava.

Jos jonkin heikon lohikannan yksilöistä ei saada näytteitä, se ei tarkoita sitä, että nämä lohet eivät olisi kalastuksen kohteena. Heikon lohikannan yksilöitä on niin harvassa, että todennäköisyys sellaisen joutumisesta näytteeksi on mitätön. Näin ollen mitään johtopäätöksiä ei voida tehdä siitä, onko kyseinen lohikanta kalastuksen kohteena vai ei. Olennaista on historiallinen tieto ko. lohikannan vaellusreitistä, jota tietoa on. Maa- ja metsatalous ministeriön perusteet ns. tieteellisestä lohenkalastuksesta eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Viimeisin 6.3.2024 annettu Tornionjoen lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat - yhteinen ruotsalais-suomalainen biologinen selvitys sopivien kalastussääntöjen arvioimiseksi vuodelle 2024 kertoo (s.17): " Vuodesta 2021 lähtien jatkunut kutuvaellusmäärän pienentyminen yhdessä viimeisten 1-2 vuoden jonkinverran alhaisemman poikastiheyden kanssa ovat huolestuttavia merkkejä, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että aivan viimeisin kantakehitys olisi alkua lohikannan pidempiaikaiseen heikentymiseen."

MMM Tiedote lohenkalastuksen aloittamisesta Selkämerellä 26.2.2024 [PDF]

MMM sähköposti - Tilannekatsaus kalastusneuvotteluista 4.3.2024 [PDF]

SLU ja Luke - Tornionjoen biologinen selvitys 2024 [PDF]

• • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys,
vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]

SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA