38 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta

Ensi vuoden lohikiintiöt ovat tyrmistyttäviä

Tornionjoen lohi on hätää kärsimässä. Lohen hätää todistaa kahden vuosiluokan lähes täydellinen kato joesta. Viime kesänä yhden ja kahden merivuoden lohista ei ollut juurikaan havaintoja. Tornionjoen kutukantatavoite on 44.000 kutevaa lohta. Tänä vuonna sitä jäätiin puoleen.

Lohen merikalastus saa jatkua samaan tahtiin. Lohikiintiöt eivät sitä ainakaan ajoita. Euroopan Unionin kalastusneuvosto päätti ensi vuoden lohikiintiöksi 53 967 lohta. Tämän vuoden Suomen ja Ruotsin 30 000 lohen merisaalista saadaan kasvattaa 80 %.

Kiintiöpäätösten valmisteluissa ei otettu mitenkään huomioon sitä, että myös jokiin riittäisi lohta. Lohta voidaan jatkossakin kalastaa sekakantoina. Tieteellisen neuvon vastaisesti EU:n kalastusneuvosto päätti, että Perämeren jokien lohia voidaan kalastaa Ahvenamaan, Saaristomeren ja Selkämeren alueella.

Lohen osalta kiintiöpäätökset ovat tyrmistyttäviä.

MMM: Neuvosto päätti Itämeren kalastusmahdollisuuksista vuodelle 2024

• • • •

Lausunto v.2024 lohikiintiöistä
Suurelle valiokunnalle

Lausunto v.2024 kalastuskiintiöistä Suurelle valiokunnalle 29.9.2023 [PDF]

Tornionjoen lohikanta on ajettu ylisuurella lohen ja silakan merikalastuksella liian heikoksi. Merkittävin vahinko on kohdistunut Tornionjoen parhaisiin emokaloihin, ensimmäisenä vaeltavaan suuren lohen perimää kantavaan vanhaan osakantaan.
Tätä ainoaa vanhaa geenikantaa olisi tullut erityisesti suojella.

Tornionjoen lohen kutuvaellus tänä vuonna 2023 on heikoin sitten vuosien 2010 ja 2011, jolloin puolalaisten laiton ajosiimapyynti rehotti valloillaan. Tornionjokeen nousi 20.000 lohta, puolet viime vuosikymmenen heikoimmasta lohimäärästä, ja vain viides osa vuosien 2014 ja 2016 määristä.

Elpymään saatu lohikanta on kokenut jälleen romahduksen. Merellä tapahtuvassa kalastuksessa ei tiedetä minkä joen kantaa pyydetään. Lohenkalastus ei enää kuulu merelle. Ei minnekään, missä ei ole luonnonlohien kutujokia, ei Pohjois-Itämerelle, ei Ahvenanmerelle, ei Saaristomerelle eikä Selkämerelle. Nykyluvuilla lohi ei kestä kalastamista laisinkaan, missään. Kestämätön sekakantakalastus on syytä lopettaa tämän kriisin yhteydessä. Ruotsi teki sen jo 10 vuotta sitten.

Vuoden 2023 Suomen ja Ruotsin yhteinen lohisaalis Pohjanlahdelta oli n. 30.000 lohta. Tornionjokeen nousi 20.000 lohta. Ensi vuoden näkymä on tätäkin vuotta heikompi: nuorien lohien puute ennustaa erittäin synkkää lohikesää ensi kesälle 2024. Itämeren luonnontilaan ei nyt ehditä puuttua, kalastukseen voidaan.

Lohen meripyynnin kokonaiskiintiö tulisi rajoittaa 10.000 loheen ja osoittaa se ainoastaan rakennettujen jokien suualueille. Perämeren lohenkalastus olisi aloitettava yhtäaikaa Ruotsin kanssa, mikä tarkoittaa aikaisintaan 17. kesäkuuta. Yhteistyö Ruotsin kanssa alkaa, kun kalastus aloitetaan yhtäaikaa Ruotsin kanssa.

Tähän 10.000 lohen kiintiöön tulisi lukea se jokisuiden ”harmaa” merikalastus, jota ei ole kirjattu toistaiseksi kiintiöön. ”Kaikki kalastuskuolevuus tulee ottaa huomioon kalastuksen säätelyssä.” (perusmuistio) Tässä tilanteessa ei pidä ottaa minkäänlaista riskiä, joka vaarantaisi Itämeren luonnonlohien tilaa entisestään!

VN esittämä lohikiintiö 50.000 lohta ei rajoittaisi kalastusta. Kiintiö mahdollistaisi lohisaaliin kasvattamisen 67%:lla eli 20.000 lohella. Kutukantatavoitteet voisi unohtaa, eikä Tornionjokeen edelleenkään jäisi kalastettavaa. Vuonna 2014 säädetyn EU:n kalastuksen perusasetuksen (CFP) mukaan kaikkien kalakantojen olisi tullut saavuttaa hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Näin ei ole tapahtunut. Varovaisuusperiaate edellyttää kalastuksen rajoittamista.

Suomenlahden ylisuuri lohikiintiö ei ole vuosiin rajoittanut Suomenlahden lohenkalastusta. Tänä vuonna kiintiöstä kalastettiin kolmannes. Saaliissa on kymmeniä prosentteja Perämeren jokien luonnonlohikantoja. EK:n esitys kiintiön korottamisesta 10.144 loheen ei vastaa todellisuutta. Jokiseura esittää Suomenlahden lohikiintiön poistamista, tai sen pienentämistä kalastusta edes hiukan rajoittavaksi 2.500 loheen

Silakkakantojen heikko tilanne heijastuu lohikantojen tilaan, mutta komissio ei näitä asioita yhdistä eikä mainitse. Kalastuksen säätelyn merellinen rakenne ei tunnista lajien välisiä vuorovaikutuksia. Silakka on lohen tärkein ravintolähde. Heikko silakkakanta vaikuttaa lohien selviytymiseen merellä ja heikentää lohen poikasten kuoriutumista. Lohen tilanteen parantaminen edellyttää vahvoja silakkakantoja.

• Lohen sekakantakalastus (merikalastus) on lopetettava

• Vanhan osakannan emokalojen tappaminen on lopetettava

• Kaikenlainen keinotekoinen kiintiökikkailu, eli säädöstekoinen lohikiintiöiden
kasvattaminen ylisiirroin seuraavalle vuodelle sekä vaihtaminen toisilta Itämeren
rantavaltioilta, on lopetettava

• Kalastuksesta säädettäessä on aina huomioitava luonnontila

• Varovaisuusperiaatetta on noudatettava

• • • •

Lausunto v.2024 lohikiintiöistä eduskunnalle

Lausunto v.2024 kalastuskiintiöistä Eduskunnalle 19.9.2023 [PDF]

Euroopan Komissio (EK) luonnehtii Itämeren Euroopan saastuneimmaksi mereksi, viitaten monimuotoisuuskatoon, ilmaston muutokseen, rehevöitymiseen, ylikalastukseen, kohonneisiin epäpuhtauksiin, kuten lääkkeet ja yleinen roskaisuus. Vuonna 2014 säädetyn EU:n kalastuksen perusasetuksen (CFP) mukaan kaikkien kalakantojen olisi tullut saavuttaa hyvä tila vuoteen 2020 mennessä. Näin ei ole tapahtunut.

EK näyttää huolehtivan enemmän kalakantojen tilasta, kuin kalastuksesta ja rehun tuottamisesta. Järjestys on epäilemättä oikea. Näin laki edellyttää. Kalastus on toteutettava kalastuksen perusasetuksen mukaisesti. EK viittasi tieteelliseen tietoon lukuisten kalakantojen surkeasta tilasta, kun se 28.8.2023 esitti voimakkaita rajoituksia kalastukseen Itämeren alueella. Syitä heikkoon tilanteeseen löytyy niin ylikalastuksesta kuin Itämeren tilasta.

Komission esityksiä voi myös kritisoida. Esimerkiksi Suomenlahden lohikiintiötä on tarkasteltu vain alueellisena kysymyksenä, ei pohjoisen lohikantojen kalastuksena, vaikka Suomenlahden lohisaalissa on kymmeniä prosentteja pohjoisen jokien lohia. Lohenkalastusta Pohjanlahdella ja Tornionjoella tullaan rajoittamaan, mutta samoja lohikantoja voisi komission esityksen perusteella pyytää ilman rajoituksia Suomenlahdella, vaikkapa Helsingin edustalla.

Suomenlahden lohikiintiö on pidetty vuosittain ylisuurena, eikä lohenkalastusta ole mitenkään rajoitettu. Kyseessä on oikeuskansleri Jaakko Jonkan ilmaisun mukainen paperikiintiö. 14.9.2023 mennessä 9.423 lohen kiintiöstä on kalastet- tu 3.453 lohta ≈ 37 %. Alueelta pyydetään vuosittain 500-1000 Tornionjoen lohta. Enemmän kuin perinteisessä lippokalastuksessa Tornionjoelta. EK:n esitys kiintiön korottamiseksi 10.144 loheen ei ole tästä maailmasta. Vielä erikoisemmalta tuntuu ICES:n varovaisuusperiaatteeseen nojaava neuvo Suomenlahden kiintiön korottamiseksi, vaikka alueella on heikkoja lohikantoja. Tornio-Muoniojokiseura esittää Suomenlahden kiintiön järkiperäistämistä ja pienentämistä kalastusta edes hiukan rajoittavaksi 2500 loheen.

Komissio ei näytä reagoineen lohen hälyttävään tilanteeseen. Itämeren lohisaalis on pudonnut kymmenenteen osaan siitä, mitä se oli vuosituhannen vaihteessa. Komissio mainitsee samalta ajalta, 1990-luvun alkupuolelta alkaen, keskisen silakkakannan heikkouden. Silakkakantojen heikko tilanne heijastuu mitä ilmeisimmin myös lohikantojen tilaan, mutta komissio ei näitä asioita yhdistä eikä mainitse.

Silakkakiintiöt

Tutkijoiden mukaan mereen saapuvan nuoren lohen kuolleisuudella ja nuoren silakan vähyydellä voi olla selkeä kytkös. Esitys silakkakantojen suojelusta uhkaa jäsenvaltioiden käsittelyssä, kalastusneuvostossa, vesittyä, ellei vahvaa silakkakantaa oteta huomioon lohen hyvinvoinnin perustana. Puheet huoltovarmuudesta Itämeren kalastuksen osalta ovat liioittelua. Syyt kalakantojen ahdinkoon ovat osin tuntemattomia, mutta ylisuuren kalastuksen lopettaminen on nopea ja lain varovaisuusperiaatteenkin tuntema keino puuttua tilanteeseen.

Silakkakantaa on arvioitu vain silakan kalastuksen kannalta, mutta ei lohen ravintona. Silakka on biomassaltaan Itämeren keskeisin kalalaji. Samalla se on mm. lohen tärkein ravintokala. Pohjanlahden silakat ovat olleet viime vuosina laihoja ja nuoria silakoita on liian vähän. Hyvä silakkakanta on lohelle erinomaisen tärkeä ravintolähde pitäen samalla M74 oireyhtymän loitolla.

Silakkasaaliista pääosa menee turkiseläinten ja viljelykalojen rehuksi. Vain joka kahdeskymmenes silakka päätyy Suomessa lautaselle. Silakan laajamittainen troolaus rehun raaka-aineeksi on ekologisuuden kannalta kyseenalaista.

EK esittääkin pääaltaan keskiselle ja Pohjanlahden silakkakannalle vain sivusaaliiskiintiötä. Näin on toimittu jo aiemmin läntisen silakkakannan suojelemiseksi. Komission esitys on perusteltu. Jokiseura voi kannattaa pientä kiintiötä rannikon kalastukselle elintarvikesilakan kalastamiseen.

Lohikiintiöt

Lohien kutuvaellus v. 2023 on heikoin sitten vuosien 2010 ja 2011, jolloin puolalaisten laiton ajosiimapyynti rehotti valloillaan. Tornionjokeen nousi kesällä 2023 vain 20.000 lohta, eli alle puolet viimeisen kymmenen vuoden heikoimmasta lohimäärästä, ja vain viides osa vuosien 2014 ja 2016 määristä. Ensi vuosi näyttää jopa tätä vuotta heikommalta, koska havaintoja nuorista lohista on todella niukasti. Postsmolttikuolleisuus on voimakasta.

Tutkimusten mukaan Atlantin lohen sukukypsyysiän vaihtelu johtuu perimästä. Tornionjoen sivujoessa, Ruotsin Lainionjoella, on säilynyt ainoa omaa erillistä geeniperimää kantava lohikanta, joka lähtee kutuvaellukselleen mereltä kasvettuaan suureksi (Miettinen ym.2021). Nämä lohet vaeltavat ensimmäisinä kutualueilleen. Tutkijoiden mukaan tätä arvokasta ”vanhan lohen geenimuotoa” tulisi erityisesti suojella (LUKE ID: 501/1 00 03/2020). Vuodesta 2017 aloitettu rannikon varhennettu ja käytännöllisesti katsoen juuri tähän suureen loheen kohdennettu kalastus olisi jo ymmärrettävä lopettaa. -liitegraafit-

Neljännes Suomen kaupallisen kalastuksen lohisaaliista on kiintiön ulkopuolista kalastusta. Tämä kiintiöihin lukematon tuhansien lohien kalastus tapahtuu jokisuiden alueella. Saalis luetaan jokisaaliiksi - mitä se ei ole! Kyseiselle saaliille on merkintäpakko, mutta näitä lohia ei lueta kalastuskiintiöön. Tässä yhteydessä on välttämätöntä ulottaa tämä ”harmaa” saalis kiintiöityyn kalastukseen. Viittaamme perusmuistion s. 2 linjaukseen, että kaikki kalastuskuolevuus tulee ottaa huomioon kalastuksen säätelyssä.

Moottoroitu vetouistelu merellä on pyyntimuotona raju. Kyseisessä kalastuksessa vapautetaan runsaasti luonnonlohta. Lohet kuolevat usein käsittelyn seurauksena. ICES:n mukaan jopa 4.000 – 5.000 luonnonlohta menetetään aiheettomasti. Kalan vapauttaminen ei sovellu kyseiseen kalastustapaan. Sen sijaan voisi määrätä tiukan kiintiön ja poisheittokiellon. Viime kesäkuun alkaessa vetouistelijat olivat Ahvenanmaalla vastassa lohivaelluksen kärkeä, jossa ensimmäisenä uivat Tornionjoen arvokkaimmat emokalat, Tornionjoen ainoat vanhaa alkuperäistä kantaa olevat lohet. - Oli sydäntä raastavaa seurata, miten Tornionjoen ainoan alkuperäisen luonnonlohen tappamisesta kilpailtiin !! kilpailu kilpailun perään (cup-kilpailu). Kyseisen kalastuksen tarkoituksenmukaisuus tulisi arvioida perusteellisesti.

Varhennetun (toukokuun alusta alkavan) kalastuksen vaikutus Tornionjoen lohikantaan on moninkerroin merkityksellisempi kuin kyseiseen kalastukseen varattu 25 %:n osuus kiintiöstä, kun huomioidaan varhennetussa kalastuksessa saadun lohen suurempi koko ja se, että ylisuuret kiintiöt jäävät joka vuosi loppupäästä vajaaksi (47,5 % v. 2023). Ilmeistä on, että yli puolet kaupallisessa lohenkalastuksessa menetetyistä lohen mätimunista menetetään varhennetussa kalastuksessa. Erityisesti on huomioitava, että varhennettu pyynti kohdistuu geneettisesti arvokkaimpiin, vielä tallella oleviin vanhoihin osakantoihin.

Valtioneuvosto (VN) esittää Suomen kannaksi, että Pohjoisella Itämerellä, Ahvenanmerellä, Saaristomerellä ja Pohjanlahdella (leveyspiirin 59°30´N pohjoispuolella osa-alueilla 29N, 30 ja 31) voidaan neljän merimailin sisäpuolella kutuvaelluksen aikana (toukokuun alun ja elokuun lopun välisenä aikana) kalastaa lohta kohdennetusti. Lohenkalastusta ei tule sallia PohjoisItämerelle, Ahvenanmerelle, Saaristomerelle tai Selkämerelle, ei edes neljän merimailin sisäpuolella, vaikka VN tätä vaatii ICES:n ja EK :n esitysten vastaisesti. Myös Suomen tulee luopua lohen sekakantakalastuksesta ICES:n linjauksen mukaisesti Ruotsin jo kymmenen vuotta sitten toteuttamalla tavalla. Meripyynti on sekakantakalastusta, jossa pyydetään pohjoisten jokien ja ihmisten varantoa.

ICES neuvoi 31.5.2023, että lohta ei tulisi kalastaa sekakantoina, ja esitti 60.000 lohen kiintiötä rajaten sen Perämerelle. Se tarkoittaa uutta askelta kohti kantakohtaista lohenkalastusta. ICES:llä ei ollut neuvoa antaessaan tietoa kesän 2023 lohikannan romahduksesta. Neuvonantoa seuraten EK esitti 28.8.2023 Pohjanlahden lohenkalastuksen rajoittamista Perämerelle ja kiintiön pienentämistä n. 54.000 loheen. Kuluneen kesän tietojen perusteella VN katsoi tarpeelliseksi pienentää kiintiötä 3.967 lohella. Tämän vaikutus Tornionjokisuulle saapuvaan kutukantaan voisi olla teoriassa 1.388 lohta. Tosiasiallista vaikutusta ei saavuteta, koska VN:n esittämää kiintiötä ei voida saavuttaa lohien vähäisyyden vuoksi. Vaikka varovaisuusperiaate edellyttää lohenkalastuksen voimakasta supistamista ja vähintään sekakantakalastuksen lopettamista, VN tähtää lohisaaliin kasvattamiseen lähes kaksinkertaisesti tämän vuoden saaliiseen verrattuna,

VN painottaa kalastusta kalakantojen suojelun sijaan. Siitä oivallisena esmerkkinä on se, että MMM on aiempien lupaustensa vastaisesti, vuosien tauon jälkeen, ryhtynyt haalimaan lisäkiintiötä (nyt Tanskalta). Tästä on ehdottomasti nyt luovuttava. Vuosiluokkien puuttuminen kahtena viimevuonna osoittaa, että lohikanta ei tosiasiallisesti riitä edes oman kansallisen kiintiön täyttämiseen. Kiintiöistä päätettäessä on otettava huomioon myös sääntöön sisällytetty kavala korotusautomaatti: täyttymättä jääneestä kiintiöstä siirretään 10 % automaattisesti seuraavan vuoden kiintiöön. Kiintiön täyttymättömyys kuvastaa kalojen puutetta. Kalojen puute on syy laskea, ei nostaa kalastusmahdollisuuksia. EU:n korotusautomaatti tulee pikimmiten purkaa. Kiintiövaihdot Tanskalta ja korotusautomaatti kasvattavat molemmat varhennettua kalastusta.

ICES:n neuvossa, EK :n tai VN:n esityksissä ei näy mitenkään lohenkalastuksen historiallinen perusta jokikalastuksena ja sen luoma sosioekonominen merkitys jokilaaksojen elämään. Yhteiskunnalle lohenkalastus on monta kertaa tuottavampaa joessa, kuin meressä. Tämän kokonaisuuden huomioiminen, biologisten seikkojen lisänä, puoltaa lohen merikalastus-kiintiöiden pienentämistä ja jopa lopettamista. Esitämme Pohjanlahden ja pääaltaan kiintiöksi 10.000 lohta jaettavaksi viljeltyjen lohien kalastukseen rakennettujen jokien jokisuistoon.

• • • •

Tornionjoen suurten emokalojen vaarana
alkukauden meri- ja jokikalastus

Lausunto Tornionjoen kalastussäännösta MMM:lle 20.2.2023 [PDF]

LUKE ja SLU esittivät selvityksessään 22.2.2021, että Tornionjoen vaellussiian koko elinkaari sekä joessa, että meressä otettaisiin kalastuksen sääntelyssä huomioon. Näin ei tehty, paikallisia kalastajia ei kuultu. Asetitte siialle 1,5 vuorokauden viikkorauhoituksen lippokalastukseen ja vähensitte lippousaikaa 21,4 % vuodelle 2022. Rauhoititte vain jokikalastusta, kun ongelma on merialueilla.

Tornionjoen siika koostuu kahdesta eri kutukannasta. Isommaksi kasvava kanta vaeltaa Saaristomerelle asti, ja joutuu runsaan kalastuspaineen kohteeksi merellä. Kun tämän kannan osuus Tornionjoen siikasaaliista on vähentynyt, jokisaaliin keskipaino on voimakkaasti laskenut. Esitämme tähän aiheellista muutosta.

Ilmoititte päättäneenne korottaa siian merikalastuksen verkkojen yleistä solmuväliä kahdella millimetrillä 43 mm:stä 45 mm:iin v.2024 alkaen. Kahden millimetrin muutos ei paranna vaellussiian tilaa. Näennäistoimenpiteiden (2mm:n korotus on vain 4,7%) sijaan Jokiseura esittää että korotatte solmuvälin 50 mm:iin (vain 16,3%) jo ensi kesäksi, kuten esitimme 31.3.2022.

Sääntelytoimet eivät ole tasapuolisia eivätkä vaikuttavia.

Ruotsin puolella ei ole tehty mitään rajoituksia siian merikalastukseen. Tornio-Muoniojokiseura vetoaa, että siian merikalastukseen asetetaan sekä Ruotsissa että Suomessa siikakantojen suojelun kannalta merkittävät rajoitukset. Siika ja meritaimen tarvitsevat suojelua koko elinkaarensa osalta. Rajoitusten asettamisessa on huomioitava myös meritaimenen suojelutarpeet. Meritaimenen suojelu liittyy keskeisesti siian verkkokalastukseen merellä. Meritaimen on ollut jo kymmenen vuotta rauhoitettuna Tornionjoessa. Nyt on korkea aika sellaisten yhteisien rajoituksien tekemiseen merialueen verkkokalastuksessa, jotka vaikuttavat sekä Tornionjoen vaellussiian että taimenkantojen elpymiseen.

Varhainen kalastus vaarantaa Tornionjoen lohen suuret emokalat.

Tornionjoen lohikanta oli hyvässä kasvun tilassa ja jokeen nousseiden lohien määrä sadantuhannen tasolla. Tutkijoiden arviot 150.000 lohen kahta puolta olevista nousumääristä eivät toteutuneet. Kattilakosken luotaustuloksissa viiden viimeisen vuoden keskiarvo on pienempi kuin viiden edellisen vuoden keskiarvo. Vuonna 2017 rannikkokalastus kohdistettiin luonnonlohien parhaaseen kutukantaan ja suuriin marjaslohiin. Luobio-tutkimuksen 63/2022 mukaan vuosien 2012–2016 aikana saalislohen keskipaino jokikalastuksessa oli 7,62 kg. Vuosien 2017–2021 keskipaino oli 6,86 kg. Pudotusta oli 11 %. Paikallisten kalastajien kekisaalis tipahti 5 kg eli 22 %. Muutamat isomukset kesällä 2022 eivät muuta kokonaiskuvaa siitä, että erityisesti isot kalat ovat puuttuneet. Pääaltaan kalastuskielto, kaikkien aikojen laajin lohenkalastusrajoitus Itämerellä, olisi pitänyt tuoda huomattavasti enemmän lohia mereltä kotijokiinsa. Näin ei tapahtunut. Tornionjoen lohen vaarantuneesta tilasta kertovat laihtuneet lohet ja yhden merivuoden lohien lähes täydellinen kato v.2022.

MMMn tarkoituksena on nyt kieltää heittopainon, tapsisiiman ja vieheen avulla tapahtuvan spinnflugakalastuksen (punttikalastus) 10. kesäkuuta alkaen vain rajoitetulla alueella joen alajuoksulla. Eivätkö rajoittamisen perusteet ole samat koko jokialueella?! Tornionjoen punttikalastus kohdistuu tutkitusti alkukesästä latvavesille vaeltavaan suurten emokalojen osakantaan. Kalastus tapahtuu tulvan vahvistamassa virrassa paikoissa, joissa ensimmäisenä jokeen vaeltavat suuret emokalat pakkautuvat (ruuhkautuvat) odottamaan virran heikentymistä ja veden pinnan laskemista lähes nousuesteeseen verrattavassa tilanteessa.

LUKEn ja SLUn yhteisessä hankkeessa seurattiin Tornionjoen lohen vaelluskäyttäytymistä radiotelemetriatekniikalla vuosina 2018-2019. Lohia merkittiin radiolähettimellä joen edustan merialueella kesä-heinäkuun aikana ja joella touko-kesäkuun vaihteessa sekä elo-syyskuussa. Joella keväisin merkityt lohet liikkuivat merkinnän jälkeen poikkeuksetta alavirtaan, niin että yksikään keväällä merkitty lohi ei ollut elossa joella enää syksyn kutuaikana.

Atso Romakkaniemen mukaan:

"Nykytilanteessa lohet ovat sekä Perämäellä että joessa herkkiä pyydyksessä käynnin aiheuttamalle stressille, jonka seurauksena useimmat niistä eivät vaella kutualueilleen, vaan jäävät/palaavat merelle tai pysyttelevät joen alajuoksun suvannoissa tai kuolevat. Näin tapahtuu erityisesti alkukesällä pyydyksissä käyneille lohille." [...] "Toinen alkukauden kalastus, jossa lohia käy huomattavia määriä pyydyksessä, on Tornionjoen alajuoksun voimakkaissa koskissa harjoitettu spinflugakalastus (niin sanottu punttikalastus). Tässä pyynnissä lohi otetaan saaliiksi, jos se vaan saadaan ylös, mutta kalastusolosuhteiden vuoksi irtipäässeiden lohien osuus on suuri. Nämä koukussa aikansa kiinni olleet, mutta irti päässeet lohet käyvät läpi stressin ja osa niistä myös vahingoittuu fyysisesti." (Tornionjoen lohien stressaaminen ei ole nyt hyväksi millään kalastusmuodolla LK 26.8.2020)

Selvää on, että alkukesästä nousevien suurten emokalojen pyyntiä on tavalla tai toisella jarrutettava. Jokiseura ei liity punttikalastuksesta käytyyn keskusteluun siitä, ottaako kala vieheeseen, vai ottaako viehe kalan; eikä arvioihin kalan kohtelusta eläimenä tai runsaaseen voimankäyttöön kalan vetämisessä rantaan, eikä ympäristön roskaantumiseen ja pilaantumiseen liittyviin kysymyksiin, koska ne eivät liity kalakannan runsauteen kalastussäännön 16 §:ssä tarkoitetulla tavalla, vaan kuuluu kyseisen kalastustavan eettiseen hyväksyttävyyteen.
Sen sijaan punttikalastukselle tyypillisestä kalojen karkuutuksesta aiheutuvaa, ja ruuhkautu-neeseen emokalaparveen heitetyistä puntitetuista siimoista johtuvaa emokalojen vahingoittumisen vaikutuksesta lohennousuun on selvitettävää.

Tornio-Muoniojokiseura esittää Tornionjoen lohenkalastuskauden lyhentämistä siten,
että lohenkalastus siirretään alkamaan kiinteän touko-kesäkuun vaihteen sijasta koulujen päättymistä seuraavaan lauantaihin klo 12.00 päivämäärästä riippumatta. Lauantaisin keskipäivän aikaan alkava kalastus mahdollistaa tapahtumien syntymisen kuntiin koko jokivarren pituudella luoden uusia taloudellisia mahdollisuuksia, ja nostaa lohen
ja sen kalastuksen arvoa.

MMM: Tornionjoen kalastussäännön muutosehdotukset vuodelle 2023 [PDF]

SLU ja Luke - Tornionjoen biologinen selvitys 2023 [PDF]

• • • •

Valikoiva lohenkalastus jättää jälkeensä lohikuolemaa

Jokiseura Lapin Kansalle 26.5.2021 https://www.lapinkansa.fi

Itämerellä on voimassa saaliin poisheittokielto. Se kieltää valikoivan kalastuksen. Suomi ja Ruotsi saivat siihen v. 2014 alkaen poikkeusluvan. Sen jälkeen kuolevat lohet, zombielohi-ilmiö, reunustivat Tornionjoen rannat.

Ruokavirasto on tuonut esiin mekaaniset vauriot syynä lohikuolemiin. Erikoistutkija FT Atso Romakkaniemi kirjoitti käsittelyjen aiheuttamista lohikuolemista 26.8.2020 Lapin Kansaan. Poikkeuslupa päättyi 31.12.2020.

Valtiot eivät piittaa Tornionjoen lohikuolemista, vaan hakevat jatkoa kuolemaa kylvävälle poikkeusluvalle. Hakemusta vahvistaakseen valtio teetti viime kesänä Petri Suurosen johdolla uuden tutkimuksen. Kuolleisuudeksi raportoitiin 19–26 %, jos rysästä purkamisen yhteydessä käytetään hellävaraisempia menetelmiä.

Tutkimustulos kertoo vain kahden pyydyksen välillä tapahtuvasta kuolleisuudesta. Tämä ei ole koko totuus. Kun tutkimuksessa havaittuja merkkipalautuksia analysoidaan jokikalastuksen osalta, niin selviää, että harva lohi jäi eloon. Sitä ei raportoitu.

Kaikki viime vuosien tutkimukset osoittavat, että lohirysästä vapautettu lohi ei kykene osallistumaan kudulle. LUKE on arvostettu korkealle tutkimustoiminnastaan, mutta Suurosen tutkimuksesta jäi parantamisen varaa.

Suurin osa vapautetuista lohista kuolee lohen jokivaelluksella, kun infektio iskee rysäkalastuksessa saatuihin pintavaurioihin. Seuraukset ilmenevät, kun kuolleet lohet valuvat virran mukana alas.

Tornio-Muoniojokiseura on varoittanut Euroopan Komissiota Tornionjoen vakavasta lohikuolleisuudesta. Jokiseura vaatii Euroopan komissiota hylkäämään poikkeuslupahakemuksen.

Jokiseura paheksuu sitä, että lohenkalastuksessa mennään koko ajan merikalastus edellä. Lohen kuolleisuutta arvioidaan vain kylminä lukuina. Lohille ei anneta arvoa eläimenä. Tornionlaakson asukkaita ei oteta päätöksenteossa huomioon.

Lohen valikoiva merikalastus rasvaeväleikkausten perusteella, lohirysien pyydystä ja päästä -kalastus, on luonnonlohien surma, ei suoja.

Jokiseura EU-komissiolle purkamiskiellon kiertämisestä 29.3.2021 FIN [PDF]

Kuvia Tornionjoen kuolleista lohista on sivulla http://www.taime.net

• • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys,
vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]

SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA