41 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta

Tornionjoelle asetettu 2 lohen kiintiö lisäsi paikallisväestön segregaatiota

Viime kesänä Tornionjoelle asetettu kahden lohen kausikiintiö kohdistui käytännössä rajajokilaaakson paikallisiin asukkaisiin. Eron merkitys korostuu niillä alueilla, joissa perinteiset kalastustavat on kielletty. Kesällä 2025 Tornionjoella kalasti yli 8000 viehekalastajaa. SLU:n ja Luken biologisen raportin s.25 mukaan v. 2025 paikalliset viehekalastajat saivat keskimäärin 0,9 lohta ja turistit 0,5 lohta. Verrattaessa lukuja v. 2022 saaliisiin, jolloin keskiarvot olivat 2,5 lohta paikallisille ja 0,7 lohta turisteille. Paikallisten saalis pieneni 1,6 lohta ja turistien 0,2 lohta. Ero on kahdeksankertainen. Kalastusviranomaisellekin pitäisi olla selvää, ettei kausikiintiötä voi asettaa paikalliselle väestölle samaksi kuin turisteille.

• • • •

Tornionjoen kalastussäännöstä ja kalastuksesta vuonna 2026

Jokiseuran lausunto Tornionjoen kalastussäännösta MMM:lle 11.3.2026 [PDF]

Merilohisaalis on romahtanut. Saalis on enää noin kaksi prosenttia vuoden 1990 tasosta. Vääjäämätön on tapahtunut. Sekakantakalastukseen pohjautuva merikalastus on biologisesti mahdoton yhtälö hallittavaksi. Tornio-Muoniojokiseura on toistanut tätä vuosittain. Toistaminen voi tuntua tautologialta, mutta sama asia on tunnustettu myös tieteellisellä tasolla.

LUKE:n ja SLU:n Biologisessa raportissa 2026 mainitaan, että ICES on luopunut kompromisseista vuoden 2022 kalastuksesta alkaen. Raportin mukaan kaikki merikalastus on sekakantakalastusta. Pääaltaan kohdennettu lohenkalastus on lopetettu. Siitä huolimatta lohenkalastusta on jouduttu rajoittamaan sekä joella, että merellä. Ilman merikalastuksen vähentämistä meillä tuskin olisi Tornionjoen lohta pienemmistä lohikannoista puhumattakaan. Reilu tunnustus lohitutkimukselle.

Raportissa todetaan, että paljon työtä on tehtävänä, ennen kuin kalastuksen hoito perustuu kokonaan yksittäisten kantojen kestokykyyn. Kyseinen hoitotavoite on erinomainen ja Tornio-Muoniojokiseura tukee sitä lämpimästi. Tavoitteeseen pääsyä hidastaa Euroopan kalastus-politiikka. Euroopan komissio pyytää Kansainväliseltä merentutkimusneuvostolta ICES kalastuskiintiöehdotuksen lohen sekakantakalastukseen, kun merellisistä lajeista pyydetään kiin- tiöehdotukset kantakohtaisesti. Tämä ristiriita pitää korjata. Lohi pitää poistaa merellä kiintiöitävien lajien joukosta, kuten Suomen eduskunta on aikanaan linjannut.

Vuoden 2026 sekakantakalastuksen kalastuskiintiö pääaltaalle on 25 537 lohta, Tanska 5 292, Suomi 6 599, Latvia 3 366, Puola 1 605, Ruotsi 7 152. Tuon lisäksi Suomenlahdella on 10 232 lohen kiintiö, joka lähes 90 %:sti on Suomen 9183 lohta. Puolan saaliiseen liittyy yleensä epävarmuutta. Lohta tapetaan paljon myös sivusaaliina. Muun merikalastuksen seurauksena
v. 2026 menehtyy helposti 30 000 - 50 000 lohta.

HOITOTAVOITTEIDEN TOTEUMA JA TARVITTAVAT SÄÄTELYTOIMENPITEET

Biologisen raportin mukaan v. 2025 jokisuulle saapuneitten lohien kalastuskuolevuusluku H (harvest rate) 14 % oli arviointijakson alhaisin. Vuoden 2025 rajoituksilla erityisesti Ruotsin toimesta varmistettiin tuhansien isojen lohien pääsy jokeen. Ilman merellä tehtyjä rajoitustoimia isojen lohien määrä olisi tuskin noussut vuodesta 2024. Siitä huolimatta kutukantatavoitteita tuskin saavutettiin. Biologisessa raportissa mainitaan, että lohen merikalastus tapahtuu heikoimman kannan mukaan. Siihen nähden suurta huolta on kannettava siitä, että edes Suomen ja Ruotsin asettamaa Tornionjoen lohen hoitotavoitetta ei ole saavutettu nelivuotisjaksona 2022-2025 edes 50 % riskitasolla. Vuonna 2025 havaituilla 15 000 kossilla on pieni merkitys kutuun. Raportin mukaan v. 2025 säätelykehyksestä tulisi pitää kiinni, vaikka lupaava kossien määrä voi ennakoida runsastuvaa isojen lohien määrää v. 2026.

Euroopan Unionin kalastuksen perusasetuksen 1380/2013 mukaan säätelytoimenpiteet tulee mitoittaa siten, että lohikanta paitsi saavuttaa, mutta myös ylittää vaaditun MSY-tason, jota arvioidaan smolttimäärän perusteella joen potentiaalitasoon suhteutettuna. Kansallisesti Tornionjoella on sitouduttu 80 %:n tasoon 25 % riskillä. Tornionjoen suurimman mahdollisen kestävän tuoton taso RMSY on 77 % potentiaalista. ICES:n kantamalliin perustuva rekryyttikäyrä on piirretty siten, että Tornionjoen potentiaali olisi n.1,8 miljoonaa smolttia, eli Joesta tulisi lähteä vähintään 1,5 miljoonaa smolttia. Vuonna 2025 havaittu yli 3 miljoonan (2,7-4,8 milj.) smoltin määrä herättää kysymyksiä Tornionjoen faktsesta potentiaalista. Lohikantamalliin, joka ennusti 1,5-2 miljoonaa smolttia sisältyy epävarmuuksia, kuten tutkijat ovat todenneet.

Tornionjoen smolttimäärän voi ennustaa laskevan lähivuosina voimakkaasti, koska >0+ poikasten määrä laski alimmalle tasolleen kahteenkymmeneen vuoteen (20 >12,6) Toisaalta 0+ määrän kasvu voi osin perustua siihen, että suuri määrä smoltteja poistui ravintokilpailusta. Biologisen raportin mukaan Perämeren jokien varhain vaeltavien lohikantojen, erityisesti Rånejoen kan- nan, jonne on noussut viime vuosina vain muutama sata lohta, kun MSY-taso edellyttää 1000 lohta, ja Kalix- ja Tornionjoen ylävesien useiden osakantojen, kuten Lainionjoen kannan, suojelua on välitön tarve parantaa siirtämällä merikalastuksen aloitusta myöhemmäksi Ahvenanmereltä alkaen.

TUHANSIA LUONNONLOHIA VAHINGOITTUU JA KUOLEE MERIUISTELUSSA

Biologisen raportin mukaan täyttä varmuutta ei ole siitä, onko lohikiintiö käytettävissä vain Suomen ja Ruotsin osalta. ICES:n neuvon vastaisesti lohen uistelu sallitaan pääaltaalla poliittisin päätöksin. Vaikka saaliiksi saa ottaa vain yhden eväleikatun lohen/vrk, luonnonlohia menehtyy tässäkin pääaltaan ka- lastuksessa, koska kalastus kohdistuu luonnonlohien sekakantoihin.

Vapaa-ajankalastajat merellä saavat uistella Ahvenanmerellä ja siitä pohjoiseen seitsemän luonnonlohta viikossa. Suomenlahdella 14 lohta. Kalastajilta ei peritä lupamaksuja, joten he eivät osallistu lohitutkimuksen rahoittamiseen. LOHI - Salmo Salar on jokien kala, joka syönnöstää merellä palatakseen takaisin kotijokeensa kudulle - anadominen kala, josta säädetään erikseen YK:n Merioikeusyleissopimuksen 66 artiklassa. Lohi ei ole merilohi, vaan sama lohi, jota kalastetaan joella - mutta vain kaksi kalaa kesässä. Vain viehekalastajat Tornionjoella osallistuvat tukimuksen rahoittamiseen. Meriuistelun vapaus ei ole reilua Tornionjoen viehekalastajien, saati sitten Tornionlaakson asukkaiden ja rannanomistajien kohteluun verrattuna. Viittaamme viranomaisen velvollisuuteen edistää yhdenvertaisuutta 1325/2014 5 §. Unionin tasolla Suomen tulee puuttua lohen sekakantakalastuksiin.

TORNIOJOKILAAKSON PAIKALLISTEN ASUKKAIDEN KOHTELU

Lohenkalastus Tornionjoella oli talojen pääasiallinen rahatulon lähde. Vimeisen sadan vuoden aikana tehdyt viranomaistoimet siirsivät Tornionjoen tuottavan kaupallisen kalastuksen merelle. Tornionlaakson asukkaiden kohtelu on segregaatiota, jota ylläpidetään mm. rajajoki-sopimuksen kalastussäännöllä. Vain satavuotias Suomen valtio kiistää laajasti paikallisten asukkaiden yli puolen tuhannen vuoden lohenkalastusoikeudet Tornionjokeen. Kalatalousaluetta perustettaessa 15.11.2021 koskitiloja edustavien osakakuntien edustajat ajettiin valtion toimesta ulos kokouksesta. Paikalliset voittivat oikeudenkäynnin Matkakoskella v. 2025. Seuraavana tuomioistuimeen menee Kukkolankoski, jonka kalastusoikeuden valtio haluaa itselleen. Miksi valtio haastaa riitaa selvässä asiassa?

MMM esitti muistiossaan 14.4.2025: ”Tornionjoella mahdollisesti toimivia kaupallisia kalastajia koskien määräys siitä, että heille annettaisiin enintään kaksi merkkiä kalastajaa kohden, jotta joelle ei kehittyisi laajamittaista kaupallista kalastusta.” Tämä todistaa, että mininisteriön Tornionjoelle asettaman kahden lohen kausikiintiön asettaminen ei perustu pelkästään lohensuojeluun. Teksti kuvaa laajemminkin ministeriön kohtelua alueemme ihmisiä kohtaan. MMM käänsi Eduskunnan Tornio-Muoniojokiseuralle ns. joulurahana myöntämän 100 000 euron toiminta-avustuksen omaan budjettiinsa vesistönkunnostushankerahaksi (joka voidaan myöntää vain hankkeessa syntyneitä kuluja vastaan), jotta Jokiseura ei hyötyisi taloudellisesti saamastaan avustuksesta.

Viehekalastajia oli v. 2025 Tornionjoella yli 8 000 kpl. He saivat keskimäärin 0,5 lohta, n.10 % viehekalastajista oli paikallisia asukkaita. He ovat yleensä niitä, joille perinteiset kalastustavat ovat olleet suvussa jatkuvia, mutta jotka nykyään ovat heiltä kiellettyjä. He ovat kalastusoikeudenomistajia, mutta nyt heidät rinnastetaan turisteihin! He joutuvat ostamaan turistin luvan turistin hintaan. - Vaikka rajajokisopimuksen kalastussäännön 17.3 § määrää lupatulot maksettavaksi kalastusoikeudenomistajille, kalastusoikeudellisia asioita ei ole käsitelty asianmukaisesti, jos ollenkaan, rajajokisopimuksia tehtäessä.

Rajajokisopimuksella Tornionjoen kalastusoikeuden omistajat, rannanomistajat ja kalastusosa-kaskuntien osakkaat, on asetettu täysin turistin asemaan. Keskinäisen yhdenvertaisen koh-telun perusteella 1325/2014 10 § heidän kaikkien olisi pitänyt saada kalastaa joellaan vapa- ja viehekalastuksessa yhtälailla ilmaiseksi, kuten ovat kalastaneet alajuoksun verkkopyytäjät ja lippokalastajat, koska he kaikki ovat samassa oikeudellisessa asemassa.

Viranomainen käyttää yhdenvertaisuuden periaatteita väärin väittämällä, että Tornionjoen paikallisille ei voi antaa halvempaa lupaa, koska kalastajien kuuluu olla Euroopan Unionissa yhdenvertaisia. Esim. Helsingissä paikallinen asukas saa halvemman luvan kuin vieraspaikka-kuntalainen. Tenolla paikalliset ovat maksaneet vain nimellisen kirjaamismaksun. Tenon kalastuskulttuurin voi sanoa olevan Tornionlaakson siirtokulttuuria ajalta, jolloin Teno oli osa Tornion Lappia ja kuului lohenkalastaja esi-isiemme lohivesiin.

TAIMEN

Vaikka taimen on ollut rauhoitettu Tornionjoella vuodesta 2013 alkaen, katsoo tutkimus, että kanta on edelleen heikko. Tämä ei ole ihme. Jotta taimenen elvyttäminen voi onnistua tehokkaasti, tulee suojelutoimien kattaa koko elinpiiri, sivujoet, pääväylä ja meri. Biologisessa raportissa todetaan, että edistysaskeleista huolimatta on tärkeää säilyttää nykyinen sääntelykehys. Lisäksi raportissa nostetaan aiheellisesti esiin ICES:n esitykset alamitan nostamiseksi ja verkkojen silmäkoon suurentamiseksi merikalastuksessa. Taimenen rauhoitusta esitetään myös Tornionjoen sivujoissa ja Ruotsin rannikolla. Tornionjoessa lähes kaikki mahdollinen on tehty. Tutkijat kiinnittävät huomiota silti eri toimenpiteisiin, jotka liittyvät taimenen riskiin joutua sivusaaliiksi lohenkalastuksessa.

SIIKA

Jokeen nousevan siian keskikoko on laskenut huomattavasti ja kutunousu viivästynyt ainakin kolmella viikolla. Viivästyminen ei johdu jokiveden lämpötilan muutoksesta. Kappalemääräinen saalis on pysynyt viimeiset vuodet kohtalaisen vakaana, mutta keskipainon putoaminen yhdellä kolmasosalla on syytä selvittää juurta jaksain. Vertailun vuoksi voi todeta lohen painon pysyneen ikäluokittain vakiona vuosisatojen ajan.

On erinomaista, että vaellussiian elinpiiriä ja käyttäytymistä on ryhdytty tutkimaan moderneilla tutkimusmenetelmillä. Tutkimus ei ole este sille, että ryhdyttäisiin toimenpiteisiin niiltä osin, kuin säätelyjen tarve on riippumaton uusista tutkimustuloksista. Biologisessa raportissa mainitaan, että vaellussiian keskipainon negatiivisella trendillä voi olla useita taustalla olevia syitä. Tärkeä tekijä on todennäköisesti merialueen verkkokalastuksen silmäkokojen piene- neminen. Yleinen solmuväli tulee viivyttelemättä nostaa 50 millimetriin. Tätä puoltaa myös meritaimenen suojelu. Yksi merkittävä syy voi olla siinä, että se suuremmaksi kasvava siian osakanta, joka vaeltaa alas Saaristomerelle, joutuu liian suuren pyyntipaineen kohteeksi, on sen seurauksesta yhä harvinaisempi saalis Tornionjoella.

HARJUS

Tornion-Muonionjoen harjuskanta on romahtanut niin alas, että monin paikoin vesistöä harjus on luonnosta hävinnyt. Biologisen raportin 2023-02-22 mu- kaan sekä jokikalastuksen yksikkö-saalistiedot, että sähkökalastustiedot viittaa- vat selkeästi harjuksen vähenemiseen. Vaatimuksista huolimatta mitään vai- kuttavia suojelutoimenpiteitä ei ole tehty. Harjuksen rauhoituskin on liian lievä toimenpide. Tarvitaan palautusistutuksia. Harjukselle tulee laatia pikaisesti hoitosuunnitelma.

JOKISEURA ON VAATINUT SAALISLOHIEN MERKINTÄÄ JO VUOSIA

Kiintiöjärjestelmä ja siihen liittyvä kalojen merkintäkokonaisuus on merkittävä uudistus, jota tulee tarkastella projektinomaisesti ottaen huomioon paikallisten asukkaiden ja rannan-omistajien asema. On selvää, että pääsääntöisesti omassa kalavedessään kalastavalla paikallisella väestöllä on oltava suurempi kiintiö kuin turisteilla. Sääntelykehikko tulee pitää tiukkana. Tarvittavia muutoksia on voitava tehdä, vaikka säätelykehys säilytettäisiin. Kalastuslupien määrää voisi säädellä, kuten kanalintujen metsästyksessä tehdään kantojen runsauden mu- kaisesti. Vuotuiset säädökset, kuten kalastusajasta päättäminen, tulee saada huomattavasti aikaisemmaksi. Käytännössä päätökset on saatu takarajalla 1.4.

MMM lausuntopyynto Tornionjoen muutostarpeista 16.1.2026 [PDF]

SLU och Luke - Biologiskt underlag Torneälven 25.2.2026 [PDF]

SLU ja Luke - Tornionjoen biologinen selvitys 12.3.2026 [PDF]

• • • •

Lohenkalastus on tapahduttava luonnon,
ei kalastajan ehdoilla.

Lausunto lohen kaupallisesta kalastuksesta MMM:lle 13.5.2025 [PDF]

Itämeren alueen lohikannat ovat huvenneet nopeasti hyvin heikkoon tilaan. Edes Tornionjoen lohi ei ole EU:n kalastuksen perusasetuksen edellyttämän MSY-tason yläpuolella (1380/2013). Usea lohikanta on heikommassa asemassa verrattuna Tornionjoen loheen.

Lohelle merikalastukseen säädetyt kalastuskiintiöt ovat vastoin lain kirjainta. ICES:n neuvonannossa 31.5.2024 s.8 esitetään kiintiöksi nolla lohta, mikäli halutaan noudattaa lain edellyttämää MSY-lähestymistapaa (MSY approach), eli lain vaatimusta. LUKE:n ja SLU:n biologisen raportin mukaan tuleva kesä 2025 ei ole tuomassa parannusta tilanteeseen.

Maa- ja metsätalousministeriön esitys ja siitä lausuminen lohen kaupallisen rannikko-kalastuksen aloituksen tilapäiseksi myöhentämiseksi vuodelle 2025 on myöhäistä, koska olette jo lausuntoaikana avannut lohen merikalastuksen kaupallisille kalastajille.

Vaikutusarviointia esitykseenne:

Esitetyn vaikutusarvioinnin mukaan merisaalis vähenisi n.2500 lohta. Vähennys tapahtuisi
kauden alussa. Toisaalta ensi kesän lohikiintiö 8989 lohta on samat 2500 lohta pienempi kuin
v.2024 saalis. Vaikutus Tornionjokeen pääseviin lohiin voisi olla n.1000 lohta. Viime kesän lukuihin suhteutettuna 24.000 lohta muuttuisi 25.000 loheksi Kattilakosken luotauspisteellä. Muutos olisi lähinnä kosmeettinen. Muutosprosentteja on turha laskea, koska määrät ovat pieniä. Lohet kutevat, eivät prosentit. Vertailun vuoksi todettakoon, että Tornionjoen viehekalastuksen saalis väheni 1945 lohella vuosien 2023 ja 2024 välillä.

Ehdotuksella sanotaan olevan ekologisia vaikutuksia lohikantoihin ja taloudellisia vaikutuksia lohen kaupallista kalastusta harjoittaviin kalastajiin sekä Itämeren lohella käytävään kauppaan. Helsingissä laaditussa ehdotuksessa unohdetaan jälleen kerran mainita merikalastuksen vaikutukset jokikalastukseen, kalastusmatkailuun ja kalastuskulttuuriin Tornionjoella. Vastaava "unohdus" tapahtui 6.6.2024 arvioitaessa merilohikiintiöiden vaikutuksia.

Osana kokonaisuutta käsitellään eri asetuksella päätettävä Tornionjokisuun merikalastuksen järjestelyt, koska ne ovat kansallisesti päätettävissä. Tässäkään tilanteessa aloituspäivämäärää 17.6. ei siirretä myöhemmäksi; vain toisen rysän asettamisaikaa siirretään kahdeksalla vuorokaudella. MMM kertoi, että Ruotsi ei suostunut siirtämään aloitusajankohtaa. Kuinka vaka- vissaan Suomi on esittänyt Ruotsille vaatimuksen aloituspäivämäärän myöhentämisestä, jos ei itse tee kyseistä päätöstä. Jos myöhennystä ei nyt tehdä voi Ruotsi aiheellisesti kysellä, oliko Suomi vakavissaan.

Tornio-Muoniojokiseura katsoo, että

YK:n merioikeusyleissopimuksen art. 66 määritteleminä vastuullisina alkuperävaltioina Suomen ja Ruotsin tulee pidättäytyä lohen merikalastuksesta kokonaan. Jokikalastukseen on nyt asetettu tiukat rajoitukset. Jokikalastuksen salliminen voimakkaasti rajoitettuna on perusteltua, vaikka merikalastus suljetaan. Vuodelle 2024 rajoitukset asetettiin vain jokikalastukseen. Sekin on otettava huomioon, että lohen jokikalastus oli vuosikymmeniä mahdotonta, koska valtiovalta siirsi lohenkalastuksen merikalastukseksi. Neljännesvuosisadan ajan Tornionjoki toimi viljeltyjen lohenpoikasten uittoränninä merelle. Tämä aiheutti paitsi biologiset tappiot lohikantojen monimuotoisuudelle, mutta myös suuret taloudelliset menetykset jokivarsilla asuville ihmisille. Näitä menetyksiä ei ole edes yritetty korvata mitenkään.

EU pienensi Suomen lohikiintiötä 3120 lohella. Jokiseura katsoo, että Suomen Tanskalta vaihtama vastaava lohimäärä osoittaa Suomen piittaamattomuutta Unionin oikeusjärjestystä kohtaan. Vaihto on motivoitu kaupallisen kalastuksen eduilla. Lohenkalastus on tapahduttava luonnon, ei kalastajan ehdoilla.

Meriuistelu on osa merellä tapahtuvaa sekakantakalastusta. Viitaten EU:n lohen virkistys-kalastusta koskevaan säädäntöön osa-alueilla 22-31 (2023/ 2638) ja siihen, että "Tämä artikla
ei rajoita asetuksen (EU) N:o1380/2013 19 ja 20 artiklan mukaisten tiukempien kansallisten toimenpiteiden soveltamista." (art.10.4) - Suomen tulee nyt säätää meriuisteluun kausikohtainen kahden kalan kiintiö Tornionjoen tapaan, niin että Tornio-Muoniojokivarren ihmisiin ei kohdistu syrjintää Maa- ja metsätalousministeriön taholta.

MMM:n lausuntopyyntö lohen kaupallisista kalastuksista 14042025 [PDF]

• • • •

Talvikauden alivirtaamat ovat ratkaisevia

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5§:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimen- kanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kattavia kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu tai edes mikä tahansa yleinen etu ei voi tulla kyseeseen s.3 ja merkittävyydena rviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen,
kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys, vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura-alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA

A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

FINLAND

LINKKEJÄ TORNION-MUONIONJOKI LOHI SIVUILLE:

LOHITILASTO • SADE-ENNUSTE WINDY • VESITILANNE-MUONIO • VESITILANNE-KUKKOLANKOSKI

SÄÄ • LOHENNOUSUN SEURANTA • SUOMEN MERISAALIS • RUOTSIN MERISAALIS • TANSKAN MERISAALIS

MEÄN TORNIONLAAKSO • LUOTEIS-LAPPI • LAPIN KANSA • YLE-UUTISET • RADIO YLE-KEMI [suora]

SUOMALAIS-RUOTSALAINEN RAJAJOKIKOMISSIO • SUOMEN KALAKIRJASTO • LOHIADRESSI