Untitled

Untitled

Etusivu | Ilmoitustaulu| Hallitus | Jäsenasiat | Toimintaa | Tapahtumakalenteri | Arkisto | Historiaa | Tukijat | tornionjoki.fi

 : Vuosi 2009 ( Kalervo Aska, Pohjoismaiden Neuvosto Ympäristövaliokunta Kolarissa 25.6.2009 )


We have a D R E A M

 

Pohjoismaiden Neuvosto Ympäristövaliokunta Kolarissa 25.6.2009

We have a D R E A M

Lappi on asutettu jokivarsia seuraten. Joki muodosti hyvän kulkuyhteyden ja antoi ravintoa. Voi sanoa että jokivarret on asutettu lohen perässä. Lohi oli niin tärkeä tulonlähde talonpojille, että Ruotsin kuningas keräsi siitä veroa. Jokivarret vaurastuivat muita seutuja ripeämmin.

Jokivarsien identiteetti pysyi korkealla ja ihmiset luottivat itseensä. Hyvä kehitys kääntyi kuitenkin 1960- ja 70-luvuilla, jolloin paljon ihmisiä muutti alueelta pois. Samaan aikaan lohi käytännössä hävisi joesta Itämeren liikakalastuksen vuoksi. Tiedemiesten mukaan Tornionjoen lohi oli lähellä hävitä kokonaan sukupuuttoon.

Onneksi 25 vuotta sitten muutamat höperöinä pidetyt jokivarren miehet uskalsivat lausua ääneen nuo Martin Luther Kingin sanat: We have a dream. He päättivät perustaa kotiseutuyhdistyksen vaalimaan ja nostamaan tornionjokilaaksolaista identiteettiä. Yhdistys sai nimekseen Tornio- Muoniojoki-seura ry.

Seuran sääntöihin kirjattiin seuraavat tavoitteet: Seuran tarkoituksena on vapaan ja luonnontilaisen Tornion- Muonionjoen puolustaminen, sen kalakantojen hoito, siisteyden valvonta sekä jokilaakson väestön etujen kaikinpuolinen vaalinta ottaen samalla huomioon ympäristön- ja maisemansuojelulliset periaatteet.

Jokiseura on siis paljolti ympäristöjärjestö. Luonnollista oli, että seuran painopisteenä on ollut aluksi lohen palauttaminen alkuperäiseen ympäristöönsä. Kuvaavaa seuran alkuajoille on se, että Euroopan parhaan lohijoen rannalle perustettiin lohen poikasia valmistava erittäin kallis ”tehdas”, kalanviljelylaitos, Muonioon. Sitä pidettiin aluepoliittisena myönnytyksenä Lapille. Todellisuudessa kyseessä oli rikos luonnonjärjestystä kohtaan.

Huomenna tulee kuluneeksi 25 vuotta siitä, kun tehdas sai ympäristöluvan. Tornionjoki toimi tankkiauton korvikkeena, jolla lohenpoikaset kuljetettiin merellä pyydettäväksi. Mikäli aikamme riittäisi, tulisi meidän ehdottomasti käydä viettämässä kyseisellä tehtaalla minuutin hiljainen hetki siirtomaavallan ja ympäristörikoksen muistolle.

Voimakkaalla meripyynnillä joki pidettiin lähes tyhjänä 30 vuotta. Jokeen on tehty ”tuki-istutuksia” jo vuodesta 1977 alkaen. Istutukset olivat irrallinen toimenpide ja ainoastaan tukitoimintaa merikalastukselle, koska lohen kalastuskuolevuus haluttiin pitää lähellä sataa prosenttia merellä.

Tornio-Muoniojokiseuran tarmokkaan työn tuloksena Suomessa saatiin sovituksi vuonna 1996 radikaalit kansalliset kalastuksen rajoitustoimet merialueella. Päätöksenteko tapahtui pääministeritasolla. Erään vierailun yhteydessä pääministeri Lipponen puristi voimakkaalla kädellään Jokiseuran edustajia ja sanoi, että näin me sen teemme. På so sätt skall vi göra det.

Itämeren ympärysvaltiot laativat myöhemmin Varsovan komission puitteissa lohen toimintasuunnitelman. Suunnitelma on kantanut nimeä SAP, Salmon Action Plan. Siinä sovittiin monista yleisistä periaatteista kaikkien Itämeren alueelle vaeltavien luonnonlohikantojen pelastamiseksi ja elvyttämiseksi.

SAP on käytännössä päättynyt tänä vuonna. Nyt Euroopan unionin laajennuksen jälkeen Euroopan Komissio on valmistelemassa uutta Itämeren lohen hoitosuunnitelmaa. Vuonna 2008 astui voimaan ajoverkkokalastuskielto Itämeren pääaltaalla. Se on vähentänyt lohen sekakantakalastusta. Päätös on oikea, koska lohi ja taimen ovat jokinen luonnonvara. Kaikki Itämeren alueen valtiot ovat ratifioineet YK: n Kansainvälisen merioikeussopimuksen kutuvaltioperiaatteesta.

Rannikkoalueilla kalastusta on säädelty lähes pelkästään aikarajoituksin. Se on tehokas tapa suojella luonnonlohia, mutta se voi vääristää kalakantojen geneettistä monimuotoisuutta. Myös loppukesällä vaeltavia lohia tulisi päästää kutupaikoilleen. Jokiseura esitti tällaisen toiveen Euroopan Komissiolle omassa lausunnossaan.

Tänä päivänä me sanomme jälleen: We have a dream. Osa meistä on käynyt Norjan kalavesillä tutkimassa sitä miten lohiluonnonvaraa voidaan parhaalla tavalla hyödyntää. Se tapahtuu tietysti osana matkailuelinkeinoa. Norjassa on monia mainioita lohijokia joihin päästetään riittävästi lohta urheilukalastuksen tarpeita ajatellen. Norjassa urheilukalastus on merkittävä ansionlähde jokivarsien asukkaille.

Meidän unelmamme liittyy juuri tähän Norjan malliin. Siellä lohi tuo hyvinvoinnin jokivarren tilallisille. On tyypillistä, että tilan tuloista kolmannes tulee lohesta, siis puolet maatilatulosta.

Kalastusmatkailu, sportfiske, on meillä vielä alkutekijöissään. Suomessa myydään kuollutta lohta. Norjassa myydään elävää lohta. Huolimatta liiallisesta meripyynnistä voidaan jo nyt taloudellisin laskelmin osoittaa Itämeren lohen urheilukalastuksen olevan kymmenen kertaa tuottavampaa urheilukalastuksena kuin ammattikalastuksena.

Ongelmana on se, että perinteiset elinkeinokalatalouden rakenteet hallinnoivat luonnonlohta. Lohta käsitellään vain kuolleena ruokakalana, muiden kalojen rinnalla.

Arvoisat Pohjoismaiden Neuvoston Ympäristövaliokunnan jäsenet. Vetoan teihin voimakkaasti, että pyritte vaikuttamaan omiin hallituksiinne näiden rakenteiden muuttamiseksi omissa maissanne ja Euroopan Unionissa. Luonnonlohi on jokinen luonnonvara. Se on päästettävä vapaasti nousemaan viettiensä varassa kotijokeensa.

Yhden muistitehtävän annan teille, jotka tulette Itämeren rantavaltioista. Ottakaa suoraan yhteys ruotsalaiseen Ellen Brunoon. Hän vetää uuden Itämeren lohen hoitosuunnitelman laatimista Euroopan Komission kalastuksen pääosastolla. Painottakaa hänelle luonnonlohen arvoa jo sinänsä ja urheilukalastusta ylivoimaisesti sen parhaana hyödyntämismuotona.

We do have a dream

Kalervo Aska
Puheenjohtaja
Tornio- Muoniojokiseura ry

 

 

alkuun