40 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta

Kalastusta on harjoitettava luonnon,

ei kalastajan ehdoilla.

Lausunto Itämeren kalastuskiintiöista Mmv:lle 25.9.2025 [PDF

MMM:n 12.9.2025 perusmuistio EU/245/2025-MMM-57 kertoo arrogantisti: ”Valtioneuvoston kanta komission ehdotukseen muodostetaan tällä muistiolla.” Toisinsanoen MMM ei anna asianosaisille ja eduskunnalle todellisia vaikuttamismahdollisuuksia.

Perusmuistion mukaan Suomi kannattaa kalastusmahdollisuuksien vahvistamista vuodelle 2026 siten, että kalakantoja hyödynnetään kestävää enimmäistuottoa (MSY) koskevan EU:n yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti. Esimerkiksi Itämeren läntinen silakkakanta on ollut jo kymmenen vuotta alle kalastettavan tason, eikä se näytä elpymisen merkkejä. Kalakannoista huolehtiminen on välttämätöntä. Mikäli niin ei tehdä, seuraukset voivat olla kauaskantoisia.

Pohjanlahden silakkakanta on vuodesta 1995 lähtien pienentynyt. Kutevan kannan koko on perusasetuksen vastaisesti MSY-tason alapuolella. Viime vuosien suuret näkemyserot kiintiön tasosta johtuvat siitä, että kalakanta on alle MSY-tason. Jokiseura kannattaa EK:n ehdotusta leikata kiintiötä tuntuvasti. Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakan säätelyalue on laaja Kutukanta on edelleen MSY-tasoa pienempi. Silakka on lohen tärkein ravintokala. Pääallas on lohen tärkeää syönnösaluetta. Silakkakiintiötä on arvioitava osana ravintoketjua, joten kiintiötä ei tule nostaa, vaan säilyttää v. 2025 tasolla tai mieluummin pienentää lohikantojen elpymisen varmistamiseksi.

LOHI - kantakohtainen lohenkalastus on kaiken perusta!

ICES tuo neuvossaan esille, että sekakantakalastus on uhka heikoille lohikannoille. ”Ideally, management of Atlantic salmon fisheries should be based on the status of individual wild
river stocks." MMM:n perusmuistiossa perätään lohen monivuotista suunnitelmaa. MMM:n suunnitelma voisi tarkoittaa käytännössä vain lohenkalastuksen jatkamista sekakantoina merellä ICES:n mainitsemasta ideaalitilanteesta poiketen. Lohta tulee kalastaa kunkin kannan kestävyyden mukaan YK:n merioikeusyleissopimuksen tarkoittamien alkuperävaltioiden toimesta. Kantakohtainen kalastus takaa kaikkien lohikantojen parhaan biologisen hoidon ja taloudellisesti tuottavimman (MEY) kalastuksen. Kantakohtainen lohenkalastus ei edellytä lohenhoitosuunnitelmaa Itämerelle.

Perusmuistion mukaan Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen TAC ja Suomenlahden TAC kattavat useita lohikantoja, joiden tila vaihtelee suuresti. Useat lohikannat ovat vuosina 2023 ja 2024 jääneet ja jäänevät myös v.2025 alle EU-laissa 1380/2013 edellytetyn MSY-tason. Vuoden 2025 lohimäärän lievä kohentuminen perustui paitsi kalastuksen rajoituksiin, mutta myös nuorten koiraslohien runsauteen. Se on positiivinen merkki, mutta MSY-tason toteutumisessa on kyse mätimunien riittävyydestä pyynnin jälkeen. ICES mainitsee pahimpana ongelmana nuorten lohien heikon eloonjäännin merivaelluksen alkuvaiheessa. Tilanteeseen voi vaikuttaa vain merikalastusta rajoittamalla. TAC:n asettaminen on lain 1380/2013 vastaista.

ICES:n tieteellisen neuvonannon mukaisesti viime vuonna EU ei antanut lupaa lohenkalastukseen Selkämerellä. EU:n kalastuskiellosta huolimatta Suomen kalastusviranomainen aloitti Selkämeren lohenkalastuksen " tieteellisen kalastuksen" nimissä. Tänä vuonna Euroopan Komissio pienensi toimeenpanoasetuksellaan 2025/864 Suomen tämän vuoden lohikiintiötä 3162 lohella. Tätä Suomen kalastusviranomainen ei noudattanut, vaan rikkoi yhteisesti sovitun linjauksen olla vaihtamatta kiintiöönsä lohia muilta valtioilta. Merikalastuksen etujen puolustamiseksi Suomi hankki Tanskalta välittömästi vastaavan määrän lohta Suomen tämän vuotiseen kiintiöön.

ICES ja EK eivät ota kantaa lohenkalastuksen järjestämisen oikeudenmukaisuuteen tai taloudelliseen tuottavuuteen. Kyse on Ruotsin ja Suomen luonnonvaroista. Kun ICES antaa neuvon esimerkiksi lohen maksimaalisesta kalastuskiintiöstä, niin se ei velvoita valtioita kohdentamaan kyseistä määrää lohenkalastusta merellä tapahtuvaksi. Valtioilla on harkintavalta kohdistaa pyynti eri kantojen vahvuuteen perustuvaan ja tuottavampaan jokipyyntiin. Jokikalastuksen lohi on aina kestänyt.

Jokikalastus jää strategisen tarkastelun ulkopuolelle

ICES:n neuvo kalastusmahdollisuuksista on vastaus Euroopan Komission kysymykseen merikalastuksesta. ICES:n neuvonanto ei koske jokikalastusta, jonka osuus syntyy niistä lohista, mitä merikalastukselta jää jäljelle. Jokiseura pitää välttämättömänä, että lohenkalastus järjestetään kantakohtaisesti. Merellä sitä ei voi tehdä, joten katsomme, että lohen kaupallinen kalastus merialueilla tulee lopettaa.

Esitys n.10.000 lohta Suomenlahden lohikiintiöksi tarkoittaa rajoittamatonta pyyntiä merellä, koska ylisuuresta kiintiöstä saadaan täyttyämään vain puolet. Kiintiön pienentämiseen on painavat perusteet, koska Suomenlahden lohenkalastuksen saaliista 43% on Pohjanlahden jokien luonnonlohta ja istutuslohia. Perämeren alueen lohikantoihin kohdistuva Suomenlahden lohenkalastus on osin siirtomaapoliittinen omaisuudenjako. Vähimmäistoimena lohenkalastuksen aloitusta on myöhennettävä, jotta kalastus ei kohdistuisi pohjoisen lohiin, vaan Suomenlahden istutettuihin lohiin ICES:n suositusten mukaisesti.

Saalisrajoitukset vääristävät tasapuolista kohtelua vapaa-ajankalastuksessa

Perusmuistion mukaan lohenkalastuksen säätelytoimenpiteiden tulee kohdella kaupallista kalastusta ja vapaa-ajankalastusta, kalastusmatkailu mukaanlukien, tasapuolisesti. Komission esitys pääaltaan ja avomeren meriuistelun kieltämisestä on perusteltu, koska kyse on sekakantakalastuksesta. MMM:n mukaan lohen meriuistelua voidaan kuitenkin harjoittaa neljän mpk:n sisäpuolella koko Suomen rannikon mitalta 123 vrk:n ajan. Suomenlahdella saalisrajoitus on kaksi (2!) lohta vuorokaudessa ja muualla yksi lohi vuorokaudessa. Samanaikaisesti Tornionjoelle on asetettu kahden lohen saalisrajoitus koko kesälle, myös kalastusoikeuden omistajille, vaikka kalastuskausi joella on merialuetta puolta lyhyempi. Lohen meriuistelun saalisrajoitukset eivät saa olla Tornionjoen saalisrajoituksia lievempiä.

MMM:n lausuntopyyntö Itameren kalastuskiintioistä 12.9.2025 [PDF]

• • • •

Lohenkalastus on tapahduttava luonnon,

ei kalastajan ehdoilla.

Lausunto lohen kaupallisesta kalastuksesta MMM:lle 13.5.2025 [PDF]

Itämeren alueen lohikannat ovat huvenneet nopeasti hyvin heikkoon tilaan. Edes Tornionjoen lohi ei ole EU:n kalastuksen perusasetuksen edellyttämän MSY-tason yläpuolella (1380/2013). Usea lohikanta on heikommassa asemassa verrattuna Tornionjoen loheen.

Lohelle merikalastukseen säädetyt kalastuskiintiöt ovat vastoin lain kirjainta. ICES:n neuvonannossa 31.5.2024 s.8 esitetään kiintiöksi nolla lohta, mikäli halutaan noudattaa lain edellyttämää MSY-lähestymistapaa (MSY approach), eli lain vaatimusta. LUKE:n ja SLU:n biologisen raportin mukaan tuleva kesä 2025 ei ole tuomassa parannusta tilanteeseen.

Maa- ja metsätalousministeriön esitys ja siitä lausuminen lohen kaupallisen rannikko-kalastuksen aloituksen tilapäiseksi myöhentämiseksi vuodelle 2025 on myöhäistä, koska olette jo lausuntoaikana avannut lohen merikalastuksen kaupallisille kalastajille.

Vaikutusarviointia esitykseenne:

Esitetyn vaikutusarvioinnin mukaan merisaalis vähenisi n.2500 lohta. Vähennys tapahtuisi
kauden alussa. Toisaalta ensi kesän lohikiintiö 8989 lohta on samat 2500 lohta pienempi kuin
v.2024 saalis. Vaikutus Tornionjokeen pääseviin lohiin voisi olla n.1000 lohta. Viime kesän lukuihin suhteutettuna 24.000 lohta muuttuisi 25.000 loheksi Kattilakosken luotauspisteellä. Muutos olisi lähinnä kosmeettinen. Muutosprosentteja on turha laskea, koska määrät ovat pieniä. Lohet kutevat, eivät prosentit. Vertailun vuoksi todettakoon, että Tornionjoen viehekalastuksen saalis väheni 1945 lohella vuosien 2023 ja 2024 välillä.

Ehdotuksella sanotaan olevan ekologisia vaikutuksia lohikantoihin ja taloudellisia vaikutuksia lohen kaupallista kalastusta harjoittaviin kalastajiin sekä Itämeren lohella käytävään kauppaan. Helsingissä laaditussa ehdotuksessa unohdetaan jälleen kerran mainita merikalastuksen vaikutukset jokikalastukseen, kalastusmatkailuun ja kalastuskulttuuriin Tornionjoella. Vastaava "unohdus" tapahtui 6.6.2024 arvioitaessa merilohikiintiöiden vaikutuksia.

Osana kokonaisuutta käsitellään eri asetuksella päätettävä Tornionjokisuun merikalastuksen järjestelyt, koska ne ovat kansallisesti päätettävissä. Tässäkään tilanteessa aloituspäivämäärää 17.6. ei siirretä myöhemmäksi; vain toisen rysän asettamisaikaa siirretään kahdeksalla vuorokaudella. MMM kertoi, että Ruotsi ei suostunut siirtämään aloitusajankohtaa. Kuinka vaka- vissaan Suomi on esittänyt Ruotsille vaatimuksen aloituspäivämäärän myöhentämisestä, jos ei itse tee kyseistä päätöstä. Jos myöhennystä ei nyt tehdä voi Ruotsi aiheellisesti kysellä, oliko Suomi vakavissaan.

Tornio-Muoniojokiseura katsoo, että

YK:n merioikeusyleissopimuksen art. 66 määritteleminä vastuullisina alkuperävaltioina Suomen ja Ruotsin tulee pidättäytyä lohen merikalastuksesta kokonaan. Jokikalastukseen on nyt asetettu tiukat rajoitukset. Jokikalastuksen salliminen voimakkaasti rajoitettuna on perusteltua, vaikka merikalastus suljetaan. Vuodelle 2024 rajoitukset asetettiin vain jokikalastukseen. Sekin on otettava huomioon, että lohen jokikalastus oli vuosikymmeniä mahdotonta, koska valtiovalta siirsi lohenkalastuksen merikalastukseksi. Neljännesvuosisadan ajan Tornionjoki toimi viljeltyjen lohenpoikasten uittoränninä merelle. Tämä aiheutti paitsi biologiset tappiot lohikantojen monimuotoisuudelle, mutta myös suuret taloudelliset menetykset jokivarsilla asuville ihmisille. Näitä menetyksiä ei ole edes yritetty korvata mitenkään.

EU pienensi Suomen lohikiintiötä 3120 lohella. Jokiseura katsoo, että Suomen Tanskalta vaihtama vastaava lohimäärä osoittaa Suomen piittaamattomuutta Unionin oikeusjärjestystä kohtaan. Vaihto on motivoitu kaupallisen kalastuksen eduilla. Lohenkalastus on tapahduttava luonnon, ei kalastajan ehdoilla.

Meriuistelu on osa merellä tapahtuvaa sekakantakalastusta. Viitaten EU:n lohen virkistys-kalastusta koskevaan säädäntöön osa-alueilla 22-31 (2023/ 2638) ja siihen, että "Tämä artikla
ei rajoita asetuksen (EU) N:o1380/2013 19 ja 20 artiklan mukaisten tiukempien kansallisten toimenpiteiden soveltamista." (art.10.4) - Suomen tulee nyt säätää meriuisteluun kausikohtainen kahden kalan kiintiö Tornionjoen tapaan, niin että Tornio-Muoniojokivarren ihmisiin ei kohdistu syrjintää Maa- ja metsätalousministeriön taholta.

MMM:n lausuntopyyntö lohen kaupallisista kalastuksista 14042025 [PDF]

• • • •

Ensisijainen ehto on, että Lohi pääsee jokeen
Lisäys Tornionjoen kalastussääntö lausuntoon

Lisäys lausuntoon Tornionjoen kalastussäännösta MMM-lle 8.3.2024 [PDF]

Kalastussäännön muuttaminen näyttää osoittautuvan jälleen hankalaksi. Jens Persson totesi 27.2.2024 tapaamisessa, että muutosten tulee olla Ruotsin lakien mukaisia. Ruotsi ei ole ratifioinut Tornionjoen kalastussääntöä, joten Rajajokisopimuksen kalastussäännöllä ei ole Ruotsissa lain asemaa.

Viime vuonna Tornionjoen lohen minimitavoite 44.000 lohen kutukannaksi ei olisi täyttynyt, vaikka mereltä ja joesta ei olisi kalastettu yhtään lohta. Suuri osa paikallisista kalastajista pidättäytyi kalastuksesta heinäkuulta alkaen, kun lohta ei ollut. Syyt ovat yksinomaan merellä, kun 1,5 - 2 miljoonasta joesta merelle lähteneestä smoltista vain runsas yksi prosentti pääsi palaamaan jokisuulle. Tästä huolimatta esitätte muistiossanne rajoitustoimia vain joelle, ette jokisuun merialueelle. Ensisijainen ehto on, että Lohi pääsee jokeen. Lohikannan kasvun takana ovat aina olleet rajoitustoimet merellä ja vice versa. Varhainen merikalastus on vaarantanut Perämeren jokien lohikannat.

Muistutamme, että varhentaessanne v. 2017 merialueen lohenkalastusta runsaalla kuukaudella ja salliessanne 25 % kiintiöstä kalastettavan aikarajoituksista vapaana, Tornionjoen lohikanta oli hyvässä kasvun tilassa ja jokeen nousseiden lohien määrä sadantuhannen tasolla. Nyt seitsemän vuotta jatkuneen varhennetun meripyynnin jälkeen tiedetään, mihin Pohjanlahden lohen kevätkalastuskiellon ja lohikantojen hyvään kasvuntilaan johtaneiden aikarajoituksien poistaminen johtaa ja mitä siitä seuraa, kun rannikkokalastus kohdistetaan luonnonlohien parhaaseen kutukantaan ja suuriin marjaslohiin. Varhennetun kalastuksen 25 %:n osuuden merkitys kasvaa ylisuurien kiintiöiden vallitessa. 25 % kiintiöstä voi olla puolet saaliista ja
runsas puolet saaliin myötä menetetyistä mätimunista. (vrt. vuosi 2023).

Jokikalastuksen lähes täydellisistä kieltotoimista huolimatta lohi pysyi poissa joelta neljäkymmentä vuotta, mutta lohi palasi v.1996, kun Pohjanlahden rannikkokalastukselle asetettiin kevätkalastuskielto ja ns. Hemilän rajoitukset. Riippumatta lohen alennustilaan vaikuttavista syistä korjaustoimet on kohdistettava nyt ennen kaikkea merikalastukseen.

Kommentteja Tornionjoen lohenkalastukseen

Lausuntopyyntönne 31.1.2024 vastauksissa näkyy laaja kannatus Tornionjoen lohenkalastuksen aloituksen siirtämiselle viikon 23 lauantaille klo 12.00 (8.6.). Ennen sitä lohta ei tule kalastaa missään Itämeren alueella.

Tiistain 27.2.2024 tapaamisessa Suomen viranomaisten taholta tuli esille lupien myynnin rajoittaminen (”mikäli asiasta voidaan sopia Ruotsin kanssa”). Miksi lupamyynti on poistettu työkalupakista, vaikka kalastussääntö ei aseta rajoitteita lupamyyntiin. Lupamyynnin rajoittaminen on suojelutoimenpiteenä tehokas nostaen samalla kalastuskokemuksen laatua.

Lohenkalastuksen kieltäminen yöllä, ilman lupamyynnin rajoittamista, ei sovellu jokialueen ruuhkaiseen soutukalastukseen, vaan lisää ruuhkautumisia entisestään. Rauhallinen yökalastus on elämyksenä ainutlaatuinen kalastusmatkailuyrittäjien ulkomaisille asiakkaille.

Ruotsin esitys vapojen määrän rajoittamisesta kolmeen harjuksen suojelemiseksi on absurdi,
kun he samanaikaisesti esittävät harjuksen pyyntiajan jatkamista 15.9. jälkeen. Esitys on turhanaikaista näpertelyä vakavassa tilanteessa.

Muistionne perusteella jää epäselväksi: aiotteko tarkastella komission esityksen mukaisesti spinnflugakalastuksen yleistä hyväksyttävyyttä kalastustapana.

Ilmoitatte Ruotsin huomauttaneen, että jokialueelta pyydetään enemmän lohta, kuin pienellä rajajokisopimukseen kuuluvalla merialueella. Tähän voi todeta, että pyytäjien lukumäärä joella on liki tuhatkertainen. Yhden kalastusmatkailuyrityksen liikevaihto on samaa suuruusluokkaa kuin Suomen koko Pohjanlahden kaupallisen lohisaaliin markkina-arvo on, vaikka saalismäärä on yksi promille merisaaliista.

Jokialueen lohenkalastuksen lyhentäminen vaikuttaa merkittävästi kalastusmatkailuyritysten liikevaihtoon. Mikäli kalastuskautta lyhennetään, tulee Ruotsin ja Suomen ryhtyä vastaaviin kansallisiin toimiin sopimusalueen ulkopuolisten latvavesien kalastuksen suhteen Lätäsenolla sekä Ruotsin Tornion- ja Lainionjoilla.

Neuvottelutilannetta parantaa, jos ja kun Suomi peruu aikomuksensa aloittaa ”tieteellinen” lohenkalastus Selkämerellä 27.5. Niin ikään neuvottelutilannetta parantaa, kun Suomi ilmoittaa Ruotsille lopettavansa ns. varhennetun lohenkalastuksen rannikollaan. Ratkaisevaa voi olla, jos Suomi ilmoittaa aloittavansa lohen kalastuksen jokisuulla 29.6. riippumatta Ruotsin kannasta.

- - - -

VASTUSTAMME jyrkästi Suomen kalastusviranomaisen päätöstä lohenkalastuksen laajentamisesta ensikesänä Ahvenanmerelle ja Selkämerelle ICES'in neuvonannon ja EU:n kiintiöpäätöksen vastaisesti. 27. toukokuuta aloitettava kalastus kohdistuu, paitsi mainittuun Ljungan -joen kantaan, nimenomaisesti juuri Perämeren jokien arvokkaimpiin alkuperäisiin luonnonlohikantoihin, joiden suojelun eteen tulee tässä vaiheessa tehdä kaikki voitava.

Jos jonkin heikon lohikannan yksilöistä ei saada näytteitä, se ei tarkoita sitä, että nämä lohet eivät olisi kalastuksen kohteena. Heikon lohikannan yksilöitä on niin harvassa, että todennäköisyys sellaisen joutumisesta näytteeksi on mitätön. Näin ollen mitään johtopäätöksiä ei voida tehdä siitä, onko kyseinen lohikanta kalastuksen kohteena vai ei. Olennaista on historiallinen tieto ko. lohikannan vaellusreitistä, jota tietoa on. Maa- ja metsatalous ministeriön perusteet ns. tieteellisestä lohenkalastuksesta eivät kestä kriittistä tarkastelua.

Viimeisin 6.3.2024 annettu Tornionjoen lohi-, meritaimen- ja vaellussiikakannat - yhteinen ruotsalais-suomalainen biologinen selvitys sopivien kalastussääntöjen arvioimiseksi vuodelle 2024 kertoo (s.17): " Vuodesta 2021 lähtien jatkunut kutuvaellusmäärän pienentyminen yhdessä viimeisten 1-2 vuoden jonkinverran alhaisemman poikastiheyden kanssa ovat huolestuttavia merkkejä, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että aivan viimeisin kantakehitys olisi alkua lohikannan pidempiaikaiseen heikentymiseen."

MMM Tiedote lohenkalastuksen aloittamisesta Selkämerellä 26.2.2024 [PDF]

MMM sähköposti - Tilannekatsaus kalastusneuvotteluista 4.3.2024 [PDF]

SLU ja Luke - Tornionjoen biologinen selvitys 2024 [PDF]

• • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5§:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimen- kanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kattavia kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu tai edes mikä tahansa yleinen etu ei voi tulla kyseeseen s.3 ja merkittävyydena rviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen,
kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys, vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura-alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA

A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

FINLAND

LINKKEJÄ TORNION-MUONIONJOKI LOHI SIVUILLE:

LOHITILASTO • SADE-ENNUSTE WINDY • VESITILANNE-MUONIO • VESITILANNE-KUKKOLANKOSKI

SÄÄ • LOHENNOUSUN SEURANTA • SUOMEN MERISAALIS • RUOTSIN MERISAALIS • TANSKAN MERISAALIS

MEÄN TORNIONLAAKSO • LUOTEIS-LAPPI • LAPIN KANSA • YLE-UUTISET • RADIO YLE-KEMI [suora]

SUOMALAIS-RUOTSALAINEN RAJAJOKIKOMISSIO • SUOMEN KALAKIRJASTO • LOHIADRESSI