37 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta
 


Lausunto v. 2023 lohikiintiöistä

Lausunto v.2023 lohikiintiöstä Maa- ja metsätalousvaliokunnalle 13.6.2022 [PDF]

LOHIKIINTIÖ vuodelle 2022 on historiallinen. Pääaltaan ja Pohjanlahden kiintiö on historiallisen pieni 63.811 lohta. Lohenkalastus kiellettiin Itämeren pääaltaalla. Vaikka kiintiöt jaettiin vanhaa suhteellista vakautta noudattaen, jäi todellinen kalastusmahdollisuus vain Ruotsille ja Suomelle. Kokonaisuutena arvioiden on siirrytty taas askel lähemmäksi kutuvaltioperiaatetta, mutta ei likikään kantakohtaiseen kalastukseen.

Suurimman alkuperävaltion Ruotsin kiintiö on 20.790 lohta. Tämä sisältää edelliseltä vuodelta siirretyt 2.916 lohta. Suomen kiintiö, sisältäen edelliseltä vuodelta käyttämättä jääneet 2.683 lohta, on Pohjanlahden osalle 19.171 lohta. Tässä näkyy konkreettisesti se korotusautomaatti mihin kiinnitimme automaattia säädettäessä huomiota. Kiintiö jää aina vajaaksi, ja vajaaksi jäänyt lisätään seuraavan vuoden kiintiöön.

Oman kiintiönsä lisäksi Suomi vaihtoi Tanskalta 7.962 lohta, joten Suomen kiintiö Pohjanlahdelle on 27.133 lohta. Se on suurin kiintiö kahdeksaan vuoteen. Suomenlahdelle Suomi sai 8.486 lohen kiintiön. Suuri osa Suomenlahdenkin saaliista on Perämeren jokien lohia.

Näiden kiintiöiden ulkopuolella kaupalliset merikalastajat pyytävät em. lisäksi n. 6.000 lohta "jokialueilla". Kaupallisten kalastajien kalastusmahdollisuus on nyt yli 40.000 lohta.

On tietysti positiivista, että lohen merikalastus on nyt alkuperävaltioiden Ruotsin ja Suomen käsissä. On silti muistettava, että lohta kalastetaan yhä sekakantoina. Ruotsi on alkuperämaana Suomea huomattavasti merkittävämpi, joten on syytä kysyä, miksi Suomen kalastusmahdollisuus on Ruotsia suurempi. Syynä ovat siirrettävät kalastajakohtaiset kiintiöt. Ne ovat myytävissä olevia optioita. Maksimoimalla lohisaaliin MMM haluaa turvata näiden optioiden arvon.

Suomen kansallisen lohi- ja meritaimenstrategian (Valtioneuvoston periaatepäätös 16.10.2014) mukaisesti Suomen lohikiintiö jaettiin v. 2017 kalastajakohtaisina kiintiöinä kaupallisille kalastajille. Toisin kuin lohi- ja meritaimenstrategiassa päätettiin/sovittiin, toimijakohtaisista kalastuskiintiöistä (1048/ 2016 3.11 §) tehtiin SIIRRETTÄVIÄ (siirrettävä käyttöoikeus 1048/2016 3.10 §).

Kiintiöjärjestelmä (TAC) on tehty kalaston suojelemiseksi. Kun Suomen toimijakohtaisista kiintiöistä tehtiin siirrettäviä, MMM:n elinkeinokalatalousosasto teki niistä varsinaisen kalastuselinkeinon rinnalla toimivan varallisuusarvoisen optiojärjestelmän.

Näin luodun varallisuusarvon vakaus perustuu täysin Suomen kansallisen lohikiintiön kokoon. Jos ja kun lohikiintiö pienenee, myös toimijakohtaisten kalastuskiintiöiden markkina-arvo pienenee. Pitääkseen luomansa optiojärjestelmän markkina-arvon korkealla ja elinkeinokalastajat tyytyväisinä, MMM joutuu toimimaan Suomen kansallisen lohikiintiön lisäämiseksi, mikä on täysin ristiriidassa kiintiöjärjestelmän suojelullisien tavoitteiden kanssa.

Kun Itämeren pääaltaan maat joutuivat luopumaan lohenkalastuksistaan kokonaan v. 2022, Suomi lisäsi lohenkalastusmahdollisuuksiaan niin, että Suomen tämänvuotinen kokonaiskiintiö 35.619 kpl (Sub.Div. 22-32) on nyt 62 % koko Itämeren alueen 57.378 lohen kalastusmahdollisuudesta.

Suomen suhteellisen vakauden periaatteen mukainen prosenttiosuus Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden (Sub.Div. 22-31) lohenkalastuksista on 25,8 %. Tämän vuoden kiintiöksi Suomen ahmimat 27.133 lohta on 42,5 % Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden kalastusmahdollisuudesta. Tämä tarkoittaa lähes 65 %:n (!) kasvua Suomen suhteelliseen kalastusmahdollisuuteen Pohjanlahdella.

Lohenkalastuskiintiöistä on tehty merikalastajille rahanarvoinen omaisuus. Samaan aikaan MMM kiistää laittomin perustein (lohiregaali) jokivartisten rannanomistajien ikiaikaiset kalastusoikeudet ja puhevallan Tornionjoen loheen. Jokiseuralla ei ole minkäänlaista mahdollisuutta saada/antaa tarkempaa tietoa tilanteesta, koska MMM:n jakamat toimijakohtaiset kalastuskiintiöt on julistettu SALAISIKSI (!).

Jokiseura muistuttaa Eduskuntaa siitä, että kiintiöjärjestelmä on tehty kalakantojen välttämättömän suojelun vuoksi. Rannikkokalastus on suurimmalta osin sekakantakalastusta, jossa saaliiksi joutuu myös Perämeren jokien heikkoja luonnonohikantoja ja heikkoja osakantoja. Eduskunnan olisi syytä toimia kaikkien kansallisia lohikiintiöitä (TAC) kasvattavien elementtien lopettamiseksi, ja puuttua kotimaassa salattuun optiokauppaan lopettamalla keinottelun Suomen kansallisella lohikiintiöllä.

Kannatamme lohenkalastuksen täyskieltoa Itämeren pääaltaalla ja NEUVOSTON ASETUKSEN (EU) 2021/1888 mukaisia kiintiöitä kaupalliseen lohenkalastukseen vuodelle 2023. Katsomme, että Suomen on pidättäydyttävä lisäkiintiöiden vaihdosta niinkuin kansallisessa lohistrategiassa asiasta on sovittu.

MMM perusmuistio Itämeren kalastuskiintiöistä vuodelle 2022 [PDF]

Suomen kalastuskiintiöjärjestelmän väliraportti - Luke 05-2022 [PDF]


                                                     • • • •

Valikoiva lohenkalastus jättää jälkeensä lohikuolemaa

Jokiseura Lapin Kansalle 26.5.2021  https://www.lapinkansa.fi

Itämerellä on voimassa saaliin poisheittokielto. Se kieltää valikoivan kalastuksen. Suomi ja Ruotsi saivat siihen v. 2014 alkaen poikkeusluvan. Sen jälkeen kuolevat lohet, zombielohi-ilmiö, reunustivat Tornionjoen rannat.

Ruokavirasto on tuonut esiin mekaaniset vauriot syynä lohikuolemiin. Erikoistutkija FT Atso Romakkaniemi kirjoitti käsittelyjen aiheuttamista lohikuolemista 26.8.2020 Lapin Kansaan. Poikkeuslupa päättyi 31.12.2020.

Valtiot eivät piittaa Tornionjoen lohikuolemista, vaan hakevat jatkoa kuolemaa kylvävälle poikkeusluvalle. Hakemusta vahvistaakseen valtio teetti viime kesänä Petri Suurosen johdolla uuden tutkimuksen. Kuolleisuudeksi raportoitiin 19–26 %, jos rysästä purkamisen yhteydessä käytetään hellävaraisempia menetelmiä.

Tutkimustulos kertoo vain kahden pyydyksen välillä tapahtuvasta kuolleisuudesta. Tämä ei ole koko totuus. Kun tutkimuksessa havaittuja merkkipalautuksia analysoidaan jokikalastuksen osalta, niin selviää, että harva lohi jäi eloon. Sitä ei raportoitu.

Kaikki viime vuosien tutkimukset osoittavat, että lohirysästä vapautettu lohi ei kykene osallistumaan kudulle. LUKE on arvostettu korkealle tutkimustoiminnastaan, mutta Suurosen tutkimuksesta jäi parantamisen varaa.

Suurin osa vapautetuista lohista kuolee lohen jokivaelluksella, kun infektio iskee rysäkalastuksessa saatuihin pintavaurioihin. Seuraukset ilmenevät, kun kuolleet lohet valuvat virran mukana alas.

Tornio-Muoniojokiseura on varoittanut Euroopan Komissiota Tornionjoen vakavasta lohikuolleisuudesta. Jokiseura vaatii Euroopan komissiota hylkäämään poikkeuslupahakemuksen.

Jokiseura paheksuu sitä, että lohenkalastuksessa mennään koko ajan merikalastus edellä. Lohen kuolleisuutta arvioidaan vain kylminä lukuina. Lohille ei anneta arvoa eläimenä. Tornionlaakson asukkaita ei oteta päätöksenteossa huomioon.

Lohen valikoiva merikalastus rasvaeväleikkausten perusteella, lohirysien pyydystä ja päästä -kalastus, on luonnonlohien surma, ei suoja.

Jokiseura EU-komissiolle purkamiskiellon kiertämisestä 29.3.2021 FIN [PDF]

Kuvia Tornionjoen kuolleista lohista on sivulla  http://www.taime.net


                                                      • • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys,
vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]



SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA


A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

All rights reserved

© Tornio-Muoniojokiseura ry

FINLAND