37 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta
 


Siian merikalastukseen esitetyistä muutoksista

Lausunto siian merikalastukseen esitetyistä muutoksista MMM:lle 31.3.2022 [PDF]

Lausunnot on pyydetty 31.3.2022 mennessä. Tämä tarkoittaa sitä, että MMM eriyttää me-rikalastuksen säätelytoimet rajajokisopimuksella sovittavista toimista, koska rajajokisopi-musneuvottelut Ruotsin kanssa on saatettu päätökseen ennen lausuntoajan päättymistä. Järkevintä olisi laatia kokonaisvaltainen suunnitelma, jossa sovittaisiin samalla kertaa hoitotoimenpiteiden yhdistelmästä sekä merellä, että joella, kuten Suomen ja Ruotsin tutkijat ovat esittäneet. Voimakkaat kalastusrajoitukset on juuri säädetty Tornionjoelle, ilman
että MMM esittää merelle mitään merkitsevää rajoitusta, vaikka ongelma on merellä.

Yleistä

Luonnon kalakantojen suojelu on itseisarvollista luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Sekä vaellussiika, että meritaimen ovat erittäin uhanalaisia. Meritaimenen kohtalo on sidoksissa siian verkkokalastukseen merellä. Meritaimen on siian verkkokalastuksen sivusaalis. Siiankalastusta koskevassa asetusmuutoksessa on samalla kyse mitä suurimmassa määrin meritaimenen pelastamisesta sukupuutolta. Koska Tornionjoen meritaimenelle ei ole laadittu vuodelle 2015 luvattua kannanhoitosuunnitelmaa, on asetusmuutoksessa huomioitava meritaimen aivan erityisellä painokkuudella. Siiankalastuksen järkevöittämisellä voitaisiin pelastaa vaellussiika ja meritaimen samoilla hoitotoimenpiteillä.

Pohjanlahden vaellussiian vahvuus ja säilyminen perustuu lähinnä Tornionjoen siian elin-voimaisuuteen. Myös istutuksista saatava saalis perustuu pitkässä juoksussa luonnontuotantoon. Lausuntopyynnössä esitetyssä kalastusasetuksen muutoksessa on kyse siitä, että Tornionjoen merivaelteinen siika on uhattuna kolmella eri tavalla. Saalis on viime vuosikymmeninä pienentynyt, saaliskalan keskipaino on pudonnut kolmanneksella ja siian vaellus on myöhentynyt lähes kuukaudella. Vaikka Tornionjoen vaellussiian tilanne on muita kantoja parempi ovat siian turvaamiseksi tehtävät toimenpiteet erityisen välttämättömiä paitsi luonnon monimuotoisuuden kannalta, niin myös kalastuksen edellytysten turvaamiseksi lyhyellä ja pitkällä tähtäimellä sekä joella, että merellä.

Jokikalastus

Joessa tapahtuva kalastusmahdollisuus perustuu siihen, mitä mereltä jää. Siian lippous on merkittävin siian kalastusmuoto Tornionjoella. Tällä kalastustavalla on vuosisataiset perinteet ja lippous on matkailun tärkeä vetonaula. Kalastuksen voimakkuus on säilynyt jokseenkin samana vuosisadasta toiseen. Lippokalastus on valikoimaton kalastus, eikä liene aiheuttanut muutosta saaliiksi saadun siian keskikoossa. Kutukannan runsauteen myös jokikalastuksella on merkitystä, mutta varsinainen ongelma on merellä ja on ratkaistavissa vain merellä.

Merikalastus

Merikalastus on ongelmallista sekakanta- ja sekalajikalastusta. Luonnonvarakeskuksen mukaan huolimatta viime vuosina vähentyneestä pyynnistä, merialueen siikasaalis on jo vuosien ajan koostunut siioista, jotka eivät ole saavuttaneet sukukypsyyttä”. Vaellussiian pyynti-ikä on pudonnut 1998–2014 aikavälillä 5,6 vuodesta 5,0 vuoteen. 

Tornionjoen siika kalastetaan pääosin keskenkasvuisena syönnösvaelluksellaan pitkin Pohjanlahden rannikkoa aina Selkämerelle asti. Siian verkkokalastus merellä on kalan kokoon perustuvaa valikoivaa kalastusta. Asetusmuistiossa mainitaan, että Tornionjoen saalissiian koon pienentyminen johtuu pitkään jatkuneesta voimakkaasti valikoivasta verkkokalastuksesta merellä. Muutoksen sanotaan olevan ”huomattava”. Kuinka suuri geneettinen muutos on mahdollista muutaman siikasukupolven aikana? Problematiikkaa on syytä avata. Jotakin merkittävää täytyy tapahtua syönnösvaelluksen yhteydessä, kun kudulle nousevan kalan keskipaino on pienentynyt muutamassa vuosikymmenessä kolmanneksen. 

Hyvän vertailukohdan muodostaa lohi. Voimakkaimman merikalastuksen aikana Tornionjoen harvojen saalislohien keskipaino tipahti huomattavasti siikaa radikaalimmin. Kyseessä ei ollut geneettinen muutos, vaan ylikalastus. Kolmen merivuoden lohi on kymmenen kilon kieppeillä kuten vanhoinakin aikoina.

Eri osakannat

Luonnonvarakeskuksen mukaan vaellussiikoja on kahta kuturyhmää. Pieneksi jääviä ja suuremmaksi kasvavia. Suuremmat vaeltavat Pohjanlahden eteläosiin. Pienet pysyttelevät Perämeren alueella. Johtuuko Tornionjoen saalissiian keskipainon radikaali pienentyminen enemmänkin siitä, että isojen siikojen osakanta ei pääse kotijokeensa kutemaan, koska ne altistuvat pitkällä syönnösvaelluksellaan useammille pyydyksille? 

Siian merikalastuksen sääntely

Siikaa pyydetään sekä rysillä, että verkoilla. Verkon yleinen solmuväli on vähintään 43 mm siian kalastuksessa. Esimerkiksi ahvenenkalastuksessa rajoitusta ei ole. Käytännössä verkkoihin tarttuu useita eri kalalajeja, myös meritaimenta. 

Siiankalastus on määritelmän mukaan kyseessä, kun saaliin painosta vähintään puolet on siikaa. Mikäli siikaa arvostetaan ja ollaan oikeasti huolissaan vaellussiian selviytymisestä, niin kyseistä raja-arvoa tulee pienentää. Määritelmän muutos voisi osaltaan vähentää verkkopyynnin ja erityisesti pienisilmäisten verkkojen käyttöä. 

Verkkokalastuksesta rysäkalastukseen, –ahvenien osalta katiskapyyntiin

Naarassiika päätyy tutkimusten mukaan useammin verkkoon kuin koiras. Tämä puoltaa rysäpyyntiä kalastusmuotona. Siirtymistä verkkokalastuksesta rysäkalastukseen tulisi ohjata esimerkiksi verkkokalastusaikoja ja paikkoja rajoittamalla. Merkittävänä oheishyötynä siirtyminen rysäkalastukseen voisi pelastaa lukuisia meritaimenia, kun rasvaevällinen meri-taimen voidaan elinkelpoisempana vapauttaa rysästä kuin verkosta. Karisiian pyynnin pitää perustua tarkkaan sijanninohjaukseen. Muistiossa esitetty investointituki verkkojen asemesta muihin pyyntimuotoihin on kannatettava. Ahven voidaan kalastaa katiskalla.

Tiivistettyinä asiakokonaisuuksina esitämme seuraavaa:

1.Siiankalastukseksi lasketaan sellainen verkkokalastus, jossa siian osuus saaliissa on vähintään yksi kolmasosa saaliin painosta.

2.Verkkojen yleinen solmuväli määritellään vähintään 50 millimetriin sekä vaellussiian, että meritaimenen kantojen suojelemiseksi. Esitetty kahden millimetrin muutos 45 millimetriin on kosmeettinen, se ei paranna vaellussiian tilaa.

3.Kalastusta ohjataan rysäkalastukseen rajoittamalla verkkokalastukseen sallittuja aikoja ja kalastuspaikkoja myös meritaimenkannat huomioiden. 

4.Mikäli edellä olevat toimenpiteet eivät osoittaudu riittäviksi, rajoitetaan siiankalastus pelkästään rysäkalastukseen. Tarvittaessa rajoitetaan rysäkalastuksen volyymia.

5.Rajoitetaan hyljekantaa realistisen kannanhoitosuunnitelman ja tapporahan avulla..

Siian merikalastuksen muutosesitys - MMM 2.3.2022 [PDF]

Lausunto Tornionjoen kalastussäännösta MMM:lle 26.1.2022 [PDF]


                                                     • • • •

Valikoiva lohenkalastus jättää jälkeensä lohikuolemaa

Jokiseura Lapin Kansalle 26.5.2021  https://www.lapinkansa.fi

Itämerellä on voimassa saaliin poisheittokielto. Se kieltää valikoivan kalastuksen. Suomi ja Ruotsi saivat siihen v. 2014 alkaen poikkeusluvan. Sen jälkeen kuolevat lohet, zombielohi-ilmiö, reunustivat Tornionjoen rannat.

Ruokavirasto on tuonut esiin mekaaniset vauriot syynä lohikuolemiin. Erikoistutkija FT Atso Romakkaniemi kirjoitti käsittelyjen aiheuttamista lohikuolemista 26.8.2020 Lapin Kansaan. Poikkeuslupa päättyi 31.12.2020.

Valtiot eivät piittaa Tornionjoen lohikuolemista, vaan hakevat jatkoa kuolemaa kylvävälle poikkeusluvalle. Hakemusta vahvistaakseen valtio teetti viime kesänä Petri Suurosen johdolla uuden tutkimuksen. Kuolleisuudeksi raportoitiin 19–26 %, jos rysästä purkamisen yhteydessä käytetään hellävaraisempia menetelmiä.

Tutkimustulos kertoo vain kahden pyydyksen välillä tapahtuvasta kuolleisuudesta. Tämä ei ole koko totuus. Kun tutkimuksessa havaittuja merkkipalautuksia analysoidaan jokikalastuksen osalta, niin selviää, että harva lohi jäi eloon. Sitä ei raportoitu.

Kaikki viime vuosien tutkimukset osoittavat, että lohirysästä vapautettu lohi ei kykene osallistumaan kudulle. LUKE on arvostettu korkealle tutkimustoiminnastaan, mutta Suurosen tutkimuksesta jäi parantamisen varaa.

Suurin osa vapautetuista lohista kuolee lohen jokivaelluksella, kun infektio iskee rysäkalastuksessa saatuihin pintavaurioihin. Seuraukset ilmenevät, kun kuolleet lohet valuvat virran mukana alas.

Tornio-Muoniojokiseura on varoittanut Euroopan Komissiota Tornionjoen vakavasta lohikuolleisuudesta. Jokiseura vaatii Euroopan komissiota hylkäämään poikkeuslupahakemuksen.

Jokiseura paheksuu sitä, että lohenkalastuksessa mennään koko ajan merikalastus edellä. Lohen kuolleisuutta arvioidaan vain kylminä lukuina. Lohille ei anneta arvoa eläimenä. Tornionlaakson asukkaita ei oteta päätöksenteossa huomioon.

Lohen valikoiva merikalastus rasvaeväleikkausten perusteella, lohirysien pyydystä ja päästä -kalastus, on luonnonlohien surma, ei suoja.

Jokiseura EU-komissiolle purkamiskiellon kiertämisestä 29.3.2021 FIN [PDF]

Kuvia Tornionjoen kuolleista lohista on sivulla  http://www.taime.net


                                                      • • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys,
vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]



SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA


A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

All rights reserved

© Tornio-Muoniojokiseura ry

FINLAND