37 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta
 


Tornionjoen vaelluskalojen uhka
on merialueilla

Tornio-Muoniojokiseuran julkilausuma 24.9.2022 [PDF]

Tornio-Muoniojokiseura ry, tuttavallisesti Jokiseura on huolissaan Tornionjoen vaelluskalojen elinmahdollisuuksista Itämerellä. Tänä vuonna lohen nousu jäi kolmanneksen odotusarvosta. Pientä lohta, yhden merivuoden kosseja, ei juurikaan noussut. Tornionjoen lohen uhkana on katkos merivaellusajan ravintoketjussa. Tiedot nuoren lohen ravinnosta, Selkämeren silakan heikosta tilasta ovat erittäin huolestuttavia.

Tornionjoen vaellussiian pienentymisen syy on selviämässä. Tuore tutkimus osoittaa, että Tornionjoen siika koostuu kahdesta merivaelteista kutukannasta. Toinen kutukanta syönnöstää Perämerellä ja toinen jopa Saaristomerellä asti. On ilmennyt, että pitemmälle vaeltavan kutukannan vähentyminen saaliissa pienentää siian keskipainoa. Pitemmälle vaeltavaa kutukantaa verottaa merellä tapahtuva verkkokalastus erityisen voimakkaasti.

Pohjanlahden vaellussiian vahvuus ja säilyminen perustuu Tornionjoen siian elinvoimaisuuteen. Tornionjoella kalastetaan sitä, mitä mereltä jää. Tästä huolimatta kalastusta rajoitettiin viime kesänä vain jokikalastuksen osalta. Nyt tarvitaan nopeasti korjaavia toimenpiteitä merellä.

Siiankalastus on määritelmän mukaan kyseessä, kun vähintään puolet saaliin painosta on siikaa. Kyseistä raja-arvoa tulisi pienentää. Määritelmän muutos vähentäisi verkkopyynnin ja erityisesti pienisilmäisten verkkojen käyttöä. Verkkojen yleinen solmuväli on nostettava vähintään 50 millimetriin. Ahvenet voi pyytää pienisilmäisten verkkojen asemesta vaikkapa katiskalla. Verkkokalastuksen rajoitukset auttaisivat myös erittäin uhanalaisen meritaimenen pelastamisessa.

EU:n ja Maa- ja metsätalousministeriön tulisi noudattaa varovaisuusperiaatetta ja rajoittaa radikaalisti silakan troolausta Selkämerellä ja siian verkkokalastusta merellä.

Tornio-Muoniojokiseura ry, vuosikokous 24.9.2022


                                                     • • • •

Itämerellä kaikki ei ole kunnossa.
Silakat laihtuvat, lohikannat hiipuvat.

Lausunto v.2023 lohikiintiöstä Maa- ja metsätalousvaliokunnalle 15.9.2022 [PDF]

Tornionjoen lohen kutunousu oli viime kesänä 2022 kolmanneksen odotusarvoa pienempi.
Yhden merivuoden lohet (kossit) puuttuivat lähes täysin. On ilmeistä, että lohenpoikasten eloonjäännissä on suuria ravintoon liittyviä ongelmia matkalla syönnösalueille. Nuoren silakan runsaus Selkämerellä on silloin merkittävässä asemassa. Odotusarvo ensi vuodelle on tästä
syystä tätäkin vuotta huonompi. Viimeisen viiden vuoden aikana Tornionjokeen on noussut vähemmän lohia kuin edellisen viisivuotisjakson aikana, vaikka merikalastuksen kappalemääräisen saaliin raportoidaan samanaikaisesti pienentyneen (ICES:n taulukko).

Lohikantojen suojeluun saatiin merkittävä edistysaskel v.2022, kun pääaltaan lohenkalastus kiellettiin. Samalla pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiö asetettiin ennätyksellisen pieneksi, 63.811 lohta. Samalla, kun pääaltaan maat luopuivat lohenkalastuksestaan joko kokonaan tai osittain, Suomi otti kahdeksaan vuoteen suurimman kiintiönsä (27.133) kiintiövaihdolla Tanskalta. Suomen kokonaiskiintiö Suomenlahti mukaan laskien on nyt 62 % koko Itämeren kalastusmahdollisuudesta. Suomenlahden kiintiöstä saatiin kalastettua 13.9.-22 mennessä
vain 31%.

Tämän vuoden Pohjanlahden lohikiintiöstä Suomi sai kalastetuksi 63% eli 17.110 lohta. Merkittävä osa alkukesästä saadusta saaliista oli isoa lohta. Nykyinen järjestely, jossa lohia kalastetaan kappaleluvuin, mutta myydään kiloina, ei ole kestävällä pohjalla. Toiseksi lohen rannikkokalastus ei ole tiettyyn kantaan kohdistuvaa kalastusta, ja jos tätä lohen sekakantakalastusta aiotaan jatkaa, lohikiintiöt tulisi pikemmiten asettaa ja jakaa painon (kilojen) mukaan. Menettely voisi suojella merkittävässä määrin suuria emolohia.

MMM kertoo vähimmäisratkaisuna voivansa hyväksyä tätä vuotta vastaavan järjestelyn, jossa
v.2022 TAC asetettiin 63.811 loheksi siten, että muut Itämeren jäsenvaltiot sitoutuivat siirtämään hyödyttömiksi tulleet lohikiintiönsä tarvittavilta osin ylläpitämään Suomen (ja Ruotsin) rannikkokalastusta. Tornio-Muoniojokiseura huomauttaa, että vaikka esitys pohjautuu ICES:n neuvoon, tilannearvio on jo vanhentunut. Jokiseuran lausunnossamme 13.6.2022
olimme valtioneuvoston tapaan valmiita kannattamaan vuoden 2022 lohikiintiöitä. Kuluvan
kesän havainnot puoltavat kiintiöiden laskemista edelleen
.

Kiintiöiden laskemista puoltaa myös erikoinen järjestelmä itsessään. Kiintiöjärjestelmä on sellainen, että vajaaksi jääneestä kiintiöstä 10% lisätään seuraavan vuoden kiintiöön. Mikäli kiintiö pidetään tulevalle vuodelle samana, niin todellisuudessa kiintiö kasvaa 10 prosenttia. Tästä syystä MMM haali Tanskalta 7.962 lohta. Nyt on taas 10.000 lohta pyytämättä. Järjestelmän sisään rakennettu korotusautomaatti suojelee kiintiömääriä, mutta ei suojele kalakantoja, josta syystä kiintiöt asetetaan. MMM:n käyttämä ilmaisu "vähimmäisratkaisuna voidaan kuitenkin hyväksyä" kuvastaa ministeriön pyrkimystä lohikiintiön maksimointiin.

MMM:n perusmuistiossa mainitaan, että meritaimenkannat eivät muodosta yhteistä kalavaraa. Tornio-Muoniojokiseura huomauttaa, että tilanne on sama lohikantojen osalta; lohikannat eivät muodosta yhteistä kalavaraa Itämerellä. Lohen merikalastuksen arvo on vuonna 2022 noin miljoona euroa. Suomen osuus tästä on yli puolet. Lohenkalastus ei ole sellainen merkittävä kalastus, joka pitäisi käsitellä EU:n tasolla. Unionin tasolla lohenkalastuksen hallinnointi maksaa moninkertaisesti saaliin arvon. Suomen tulee pyrkiä määrätietoisesti siihen, että lohenkalastus rajoitetaan kantakohtaiseksi kalastukseksi kunkin joen alueelle ja jokisuuhun.

Kuten 13.6.2022 kirjoitimme, Jokiseura muistuttaa Eduskuntaa siitä, että kiintiöjärjestelmä
on tehty kalakantojen välttämättömän suojelun vuoksi. Rannikkokalastus on pääasiassa sekakantakalastusta, jossa saaliiksi joutuu myös Perämeren jokien heikkoja luonnonohikantoja
ja heikkoja osakantoja. Eduskunnan olisi syytä toimia kaikkien kansallisia lohikiintiöitä (TAC) kasvattavien elementtien lopettamiseksi, ja lopettaa salaiseksi julistetun optiokaupan siirrettävillä toimijakohtaisilla lohikiintiöllä.

MMM perusmuistio v.2023 TAC kalastuskiintiöistä 5.9.2022 [PDF]


                                                     • • • •

Valikoiva lohenkalastus jättää jälkeensä lohikuolemaa

Jokiseura Lapin Kansalle 26.5.2021  https://www.lapinkansa.fi

Itämerellä on voimassa saaliin poisheittokielto. Se kieltää valikoivan kalastuksen. Suomi ja Ruotsi saivat siihen v. 2014 alkaen poikkeusluvan. Sen jälkeen kuolevat lohet, zombielohi-ilmiö, reunustivat Tornionjoen rannat.

Ruokavirasto on tuonut esiin mekaaniset vauriot syynä lohikuolemiin. Erikoistutkija FT Atso Romakkaniemi kirjoitti käsittelyjen aiheuttamista lohikuolemista 26.8.2020 Lapin Kansaan. Poikkeuslupa päättyi 31.12.2020.

Valtiot eivät piittaa Tornionjoen lohikuolemista, vaan hakevat jatkoa kuolemaa kylvävälle poikkeusluvalle. Hakemusta vahvistaakseen valtio teetti viime kesänä Petri Suurosen johdolla uuden tutkimuksen. Kuolleisuudeksi raportoitiin 19–26 %, jos rysästä purkamisen yhteydessä käytetään hellävaraisempia menetelmiä.

Tutkimustulos kertoo vain kahden pyydyksen välillä tapahtuvasta kuolleisuudesta. Tämä ei ole koko totuus. Kun tutkimuksessa havaittuja merkkipalautuksia analysoidaan jokikalastuksen osalta, niin selviää, että harva lohi jäi eloon. Sitä ei raportoitu.

Kaikki viime vuosien tutkimukset osoittavat, että lohirysästä vapautettu lohi ei kykene osallistumaan kudulle. LUKE on arvostettu korkealle tutkimustoiminnastaan, mutta Suurosen tutkimuksesta jäi parantamisen varaa.

Suurin osa vapautetuista lohista kuolee lohen jokivaelluksella, kun infektio iskee rysäkalastuksessa saatuihin pintavaurioihin. Seuraukset ilmenevät, kun kuolleet lohet valuvat virran mukana alas.

Tornio-Muoniojokiseura on varoittanut Euroopan Komissiota Tornionjoen vakavasta lohikuolleisuudesta. Jokiseura vaatii Euroopan komissiota hylkäämään poikkeuslupahakemuksen.

Jokiseura paheksuu sitä, että lohenkalastuksessa mennään koko ajan merikalastus edellä. Lohen kuolleisuutta arvioidaan vain kylminä lukuina. Lohille ei anneta arvoa eläimenä. Tornionlaakson asukkaita ei oteta päätöksenteossa huomioon.

Lohen valikoiva merikalastus rasvaeväleikkausten perusteella, lohirysien pyydystä ja päästä -kalastus, on luonnonlohien surma, ei suoja.

Jokiseura EU-komissiolle purkamiskiellon kiertämisestä 29.3.2021 FIN [PDF]

Kuvia Tornionjoen kuolleista lohista on sivulla  http://www.taime.net


                                                      • • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys,
vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]



     SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA


A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

All rights reserved

© Tornio-Muoniojokiseura ry

FINLAND