32 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta
 


ON LUONNONLOHIEN PUOLUSTAMISEN AIKA

Jokiseura MmV:lle Itämeren lohikannoista ja lohikiintiöstä vuodelle 2019 26.9.2018 [PDF]


ICES:n tieteellinen neuvonanto lohen kaupallisen meripyynnin katoksi on 63 300 lohta: "ICES advises that when the maximum sustainable yield (MSY) approach is applied, total commercial sea catch in 2019 should be no more than 116 000 salmon. Applying the same catch proportions estimated from observations in the 2017 fishery, the catch in 2019 would be split as follows: 11 600 unwanted catch (10%; previously referred to as discards) and 104 400 wanted catch (90%; i.e. 55% reported, 6% unreported, and 29% misreported). This would correspond to commercial landings (the reported wanted catch) of 63 300 salmon."

ICES tarkentaa, että se tarkoittaa tieteellisessä neuvonannossaan raportoitua haluttua saalista - ei muuta. TAC ei tarkoita kaupallisesta meripyynnistä aiheutuvaa lohen konaiskuolevuutta, joka saisi v.2019 olla korkeintaan 116 000 lohta. Suomi on sitoutunut ICES:n neuvonantoon, joten Suomen kanta lohi-TAC:ksi Itämeren pääaltaalle ja Pohjanlahdelle [Sub.Div. 22-31] täytyy olla tuo 63 300 lohta.

Euroopan Komissio ei näe tarvetta lohen kantakohtaiseen kalastukseen, vaikka ICES:n mukaan kalastus tulisi järjestää lohikantakohtaisesti: "ICES advises that management of salmon fisheries should be based on the status of individual river stocks." ICES:n sijaan komissio kuuntelee elinkeinokalastusfoorumeita BALTFISH ja BSAC.

Komission mukaan Itämerellä vain yksi kalakanta on alle kestävän enimmäispyynnin MSY -tason rajan, vaikka lähes kaikki lohikannat ovat alle tavoitetason. ICES:n neuvonannon mukaan Itämerellä syönnöstää 18 luonnonlohikantaa, jotka eivät tule saavuttamaan 75 %:n poikastuotantotasoa. Riittävän poikastuotantotason saavuttaminen on epätodennäköistä neljällä lohikannalla ja todennäköistä vain seitsemällä lohikannalla.

Komissio puhuu ristiriitaisesti kalakannoista, "jotka ovat biomassan suhteen turvallisten rajojen alapuolella". Komissio arvioi lohta biomassana samalla tavoin kuin arvioidaan merellä kutevien pelagisten silakoiden ja turskien merikantoja. MMM nostaa 13.9.2018 perusmuistiossaan lohisaaliin tavoitetason komission jo 7 vuotta vanhaan työlukuun F= 0,1. ICES:n tutkijoiden mukaan luku ei ole tutkimuksen asettama. Lohen meripyynnin määrittäminen yhdellä koko merialueen F -arvolla on vastoin biologista faktaa. Lohi ei ole yhtenäinen kalavara.

Lohi on kutujokiensa kala, josta on erikseen säädetty YK:n merioikeussopimuksen V osan 66 artiklalla, jolla Suomessa on lain asema [50/1996 ja 524/1996]. Suomi on sitoutunut Valtioneuvoston periaatepäätöksellä tavoittelemaan jokien 80 %:n poikastuotantotasoa EU -tasolla [Lohi- ja meritaimenstrategia]. MMM:n perusmuistion sanomassa ei näy merkkiäkään näistä [MMM2018-00578, 13.9.2018].

Enää ei riitä, että "Suomi nostaa sopivissa asiayhteyksissä esiin lohen sekakantakalastuksen ongelmat". Eduskunta voi nyt edellyttää vastuuministeriöltä suoraa ja aktiivista toimintaa Itämerellä syönnöstävien lohikantojen sekakantakalastuksen lopettamiseksi, mikä parhaiten sujuu yhteistyössä Ruotsin kanssa.

Salakalastus ei ole syy lohen kalastusmahdollisuuksien lisäämiseen.

Kalaa ei voi tappaa kahdesti. Kun ihminen syyllistyy lohen ylipyyntiin, lohi on täysin syytön osapuoli. Luonnonlohikantoja ei voi rankaista siitä, että ihminen harjoittaa laitonta, raportoimatonta ja väärin raportoitua meripyyntiä.

Kaikki Itämeren merialueilla pyytävät ammattikalastajat ovat samassa veneessä. Sitä todistavat heidän yhteistyöfooruminsa, kuten IBSFC, BSRAC / BSAC ja BALTFISH. Kaiken laittoman meripyynnin kitkemiseen on ollut aikaa vuodesta 1973 (45 v), jolloin Itämeren kalastuksen säätelystä sovittiin nk. Gdanskin sopimuksella 13.9.1973 – Puola oli IBSFC:n perustajajäsen.

Tutkijoilta saadun arvion mukaan puolalainen pitkäsiimavene voi yhden yön aikana saada yli 100 lohta, keskipaino n.5 kg. Nettopaino n.3,7 kg kalalta, savustettuna vielä vähemmän. Tanskalainen Ole Holmgaard Jensen sai viime heinäkuussa mitättömän sakkotuomion v. 2014 uudelleen pakkaamastaan ja Australiaan myymästään 174 000 kg:n erästä puolalaista lohta
[≈50 000 lohta]. Puolan raportoimalla lohisaaliilla se tarkoittaa Puolan seitsemän vuoden lohisaalista, mikä tietystikään ei voi olla totta.

Ole Holmgaard Jensen’in kalatukku myi laittomasti pyydettyä lohta niinkuin ovat myyneet niin monet muut Itämeren alueen kalatukut. Laiton lohenpyynti ei kuitenkaan ole yksistään puolalaisten ’juttu’. Lohen laitonta, raportoimatonta ja väärin raportoitua meripyyntiä [IUU -fishing] tapahtuu koko ajan koko Itämeren alueella, myös Suomessa.

Raportoimatonta lohenkalastusta ohi Suomen lohikiintiön harjoitetaan yleisesti kaupallisten kalastajien toimesta Pohjanlahden rannikolla, josta MMM kirjoittaa: "Itämerenlohta pyydetään merialueiden ulkopuolella kaupallisesti lähinnä Kemijoen ja Iijoen suualueilla. Jokialueilla ei sovelleta EU:n yhteistä kalastuspolitiikkaa ja sen mukaisia kalastuskiintiöitä ja valvontatoimia. Jokialueilta saadaan kuitenkin saaliiksi olennaisia määriä lohia ja ne päätyvät kalakauppaan samalla tavalla kuin mereltä saaliiksi saadut ja kiintiöihin kuuluvat lohet." [2018-0315-HE-ykplainmuutos- Lausunnoille s.7, 6a §].

Suomi ei raportoi kiintiöilmoituksessa kaikkia lohia, jotka on pyydetty merenpinnan tasolta kaupallisten kalastajien toimesta merellisiä aluksia käyttäen. Osaa rannikolla tapahtuvasta lohenkalastuksesta kutsutaan jokikalastukseksi ja jätetään sen varjolla raportoimatta. MMM toteaa: "Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohen kalastusmahdollisuuksien pienentyminen vaikuttaisi kaupallisten kalastajien toimintamahdollisuuksiin, koska Suomen kyseinen lohikiintiö vuodelle 2018 on lähes täyttynyt." [MMM2018- 00578, 13.9.2018].

Vastuuministeriön elinkeinokalataloutta puolustavat virkamiehet eivät kanna huolta lohesta, vaan ajavat ainoastaan merikalastajien etua. On suorastaan skandaali, jos elinkeinokalataloutta johtavat virkamiehet näkevät lohikiintiön täyttymisen uhkana tulevalle kiintiölle ja sen vuoksi osa saaliista merkitään ja osaa ei?! On oltava rehellinen: merialueilla ja rannikolla ei voi olla jokikalastusta, eikä samanlaisella elinkeinokalastuksella kaksia sääntöjä, kuten ministeriö valmistelee [em. 2018-0315-HE-ykp- lainmuutos].

Laittomasta lohenkalastuksesta on Suomessa jääty kiinni joka vuosi. Laiton lohenkalastus tapahtuu usein ammattikalastajien pyydyksillä kuten jo kymmenen vuotta sitten kielletyillä ajoverkoilla. Länsi-Suomen merivartiosto toteutti 17.5.-16.7.2018 lohenkalastuksen tehovalvonnan valvonta-alueellaan yhteistoiminnassa Varsinais-Suomen ELY-keskuksen kanssa. Tehovalvonta johti useisiin jatkotoimenpiteisiin viranomaisten toimesta. Suoritettu tehovalvonta osoitti, että lohta pyydetään Suomessa tänäkin vuonna laittomasti [raja.fi].

Laiton kalastus kannattaa, koska sanktioita ei ole. Jos laiton saalis on 100 lohta, joilla ei ole minkäänlaista sanktioarvoa, sanktiot ovat niin pienet (100x0,- euroa on nolla euroa), ettei valvontaviranomaisella riitä siihen mielenkiintoa. Lohi ja meritaimenstra- tegiassa sovitut sanktioarvotoimet eivät etene vastuuministeriössä. Lohen laiton ja raportoimaton kalastus ei lopu, ellei Eduskunta oikeasti puutu siihen.

Lohi on aluepolitiikkaa. Lohi on aluepolitiikkaa myös Suomessa.

MMM uhkaa suhteellisen vakauden vääristymisellä, jos väärinraportoitu lohimääräa otettaisiin v. 2019 TAC:ssa huomioon ja "hyväksyttäisiin Puolan kiintiöksi 36 530 lohta, joka otettaisiin muiden jäsenvaltioiden kaupallisten kalastajien kiintiöistä. Kyseisen arvioidun määrän suurentuminen ja hyväksyminen sellaisenaan voisi jopa johtaa siihen, että muille jäsenvaltioille ei jäisi lainkaan lohikiintiötä."

MMM priorisoi kalastusta kalakantoja tärkeämmäksi. Perämeren jokien luonnonlohikannat eivät kestä nykyistä lainsäätelyä: uusi kalastuslaki 379/2015, YKP:n kansalliseksi toimeenpanolaiksi nimetty 1048/2016 ja Valtioneuvoston lohiasetus 236/2017 suosivat liiaksi merialueiden elinkeinokalastajien sekakantakalastusta. Eduskunta antoi Ahvenanmaan maakunnalle hyvin kyseenalaisen 8,4 % :n etuoikeuden loheen.

Suomen lohen merikalastus v. 2017 oli 910 000 €. Helsingin yliopiston Ruralia -instituutin tutkimuksen mukaan kalastusmatkailu toi v. 2017 Tornionjoelle 10,8 miljoonan euron aluetaloudellisen hyödyn. Yhden lohen arvoksi laskettiin 1320,- €. Sen sijaan, että Perämeren jokien lohi pääsisi kutujokiinsa ja toisi kymmenien-satojen kertaisen hyödyn kutujokien alueille, se ryöstetään tai pyydetään erioikeuksilla merellä. Samalla kuin merikalastusta priorisoidaan, diskriminoidaan jokivarsia kymmen-satakertaisesti.

Suomi päättää itse kansallisen lohikiintiön kalastamisesta

Merialueiden ylipyynnin vuoksi Perämeren jokiin ei pääse riittävästi lohta. Lohi- ja meritaimenstrategiassa, Valtioneuvoston periaatepäätös 16.10.2014, asetettiin Tornionjoelle tavoitetaso: "Tornionjoen ja Simojoen smolttituotannolle asetetaan 80 % minimitavoite 25 % riskitasolla ja sitä vastaava kutukantatavoite lohen määränä. Tavoitteiden saavuttamista tarkastellaan neljän perättäisen vuoden liukuvana keskiarvona. Suo- mi pyrkii vaikuttamaan lohisuunnitelmaan siten, että smolttituotannon tavoitteeksi EU tasolla tulisi 80 %."

ICES WGBAST Report 2018: "In 2017, the total amount of spawners entering the river mouth probably was somewhere between 74 000–55 000 individuals. By subtracting the river catch from this number, the 2017 spawning population in the Tornionjoki is estimated to be 25–29% smaller (34 000–41 000 spawners)." Viime vuosina mystisen lohikuolleisuuden on arvioitu vähentäneen kudulta tuhansia emokaloja. Tutkijoiden sähkökalastuksella tänä vuonna keräämät tiedot kertovat seuraukset konkreettisesti: nollikkaita oli poikkeuksellisen vähän.

Valtioneuvosto lopetti v. 2017 kalastuskauden alla lohenkalastuksen ehdottomat kevätkalastuskiellot ja niiden aikarajat, jotka olivat pelastaneet Perämeren jokien luonnonlohikannat. Valtioneuvosto aikaisti lohenkalastusta lähes kahdella kuukaudella. Seuraukset näkyivät heti: v. 2017 Tornionjokeen pääsi vain 41 tuhatta lohta, tänä kesänä alle 47 tuhatta. Emokalat jäivät merelle, kossit nousivat jokeen. Väärän valinnan lisäksi M-74 oireyhtymä tappaa nyt jopa puolet lohenpoikasista niiden ruskuaispussivaiheeseen.

Tämä tarkoittaa, että Tornionjoen tavoitetasoksi lohi- ja meritaimenstrategiassa asetetun 58 000 terveen kutulohen sijaan nyt tarvitaankin kaksinkertaisesti (116 000 +/- 25%) emokaloja [spawners] kutukannan turvaamiseksi tavoitetason mukaisesti. Lainmuutosten jälkeisten kahden viimeisen vuoden aikana Itämeren terveimmän ja merkittävimmän luonnonlohikannan, Tornionjoen lohen, kutukantatavoitetasosta on toteutunut vain kolmannes. Tornionjoki on näyttänyt potentiaalinsa; nykysäätelyllä se ei pääse lähelläkään EU:n MSY-tavoitetasoa. Lohi ei ole ehtymätön luonnonvara. On noudatettava varovaisuusperiaatetta.

Lohi on Eduskunnan käsissä. Eduskunta voi korjata virheet, jotka tehtiin v. 2017 alla. Lohen meripyynnin aikaistaminen oli virhe. Lohen kevätkalastuskielto ja sen aikarajat osoittautuivat vuosikymmenien aikana toimivaksi ratkaisuksi. Emokalat pääsivät jokiin ja lohikannat kehittyivät. On kannettava vastuu. Kevätkalastuskielto ja sen aikarajat 266/1998 on palautettava käyttöön jo ensi kesäksi. Suomen Eduskunnan ei tarvitse tanssia elinkeinokalastusfoorumeitten BALTFISH ja BSAC tahtiin. Suojelun kohde on jokien lohi; ei Ahvenanmaan eikä muiden etu, ei Selkämeren, eikä Merenkurkun elinkeinokalastus, ei politiikka.

On Perämeren jokien luonnonlohien puolustamisen aika.


• • • •


JOKISEURA EDUSKUNNALLE YKP:n TOIMEENPANOLAIN 1048/2016 MUUTTAMISESTA

Lausunto YKP:n toimeenpanolaista 1048/2016 MmV:lle ja YmV:lle 10.9.2018 [PDF]


MMM pohjusti YKP:n toimeenpanolakia HE 103/2016 vp seuraavasti: "Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) III osasto sisältää unionin yhteisen kalastuspolitiikan, joka on Euroopan unionin kalastuksen ja vesiviljelyn hallintoväline. Koska kalat ovat liikkuva luonnonvara, niitä pidetään yhteisenä omaisuutena, joiden käyttöä koskevat yhteiset säännöt."

Lohenkalastuksen yhteiset säännöt on säädetty YK:n Merilaissa, joka määrää siitä, miten luonnonlohikantoja ja niiden kalastusta on hallinoitava. Itämeren lohenkalastuksessa tulee noudattaa YK:n Merioikeusyleissopimuksen V osan 66 artiklaa (UNCLOS art.66), jonka jokainen jäsenmaa on ratifioinut. Lisäksi on otettava huomioon, että lohenkalastusoikeus Ruotsissa ja Suomessa on EU:n perusoikeuskirjan ja kansallisen perustuslain turvaamaa yksityisen rannanomistajan oikeutta, jota EU:n sekä Ruotsin ja Suomen valtioiden tulee kunnioittaa ja näitä oikeuksia kansainvälisesti puolustaa.

Lohistrategiassa määritettiin selvitettäväksi lohenkalastuksen oikeudellinen perusta kansallisessa ja kansainvälisessä lainsäädännössä. Niitä ei ole tehty. Lakia säädettäessä poikettiin vakavasti kansallisesta lohistrategiasta. Lohistrategiassa sovittiin pitkän keskustelun jälkeen lohenkalastuskiintiöiden EI-siirrettävyydestä.

Kun ei-siirrettävyydestä sovittiin, niin jokainen tiesi, että samalla sovittiin lohen sekakantakalastuksen asteittaisesta lopettamisesta, kuten muualla maailmassa on jo tehty.
Mikäli lohen kalastamista ruokakalaksi ylipäätään pidetään tavoiteltavana, olisi kalastus huomattavasti kustannustehokkaampaa ja biologisesti kestävämpää kestävän lohikannan jokikalastuksena. Lohen rannikkokalastus on sekakantakalastusta. Siirrettävyys johtaa lohenkalastuksen keskittymiseen eteläisille merialueille kauas Perämeren alueen luonnonlohien kutujoista.

YKP:n toimeenpanolailla 1048/2016 Suomen kansallinen lohikiintiö jaettiin vastikkeetta merikalastajille rahanarvoisiksi optioiksi. Siirrettäviä lohenkalastusoikeuksia voidaan myydä, kuten MMM hallituksen esityksessä HE 85/2018 vp nyt kertoo: "Vuonna 2017 tehtiin 44 kpl Itämeren pääaltaan ja Pohjanlahden lohikiintiötä koskevaa siirtoa yhteensä 3418 lohen edestä, mikä muodosti n. 13,5 prosenttia koko Manner-Suomen kiintiöstä." Toisin sanoen siirrettävät lohioikeudet ovat nyt niiden haltijoille omaisuutta.

Lakia valmistellessaan MMM ei pyytänyt lausuntoa esimerkiksi Tornio-Muoniojokiseuralta. Lakiin jäi valuvikoja. Ministeriön elinkeinokalatalous teki siirrettävyyden keskeiseksi elementiksi kalastajakohtaisiin lohikiintiöihin. Kun laki on asetettu oikeusvoimaltaan kalastuslain yläpuolelle, niin kyse on enemmästä kuin toimeenpanosta. Ei ole hyväksyttävää, että asianomistajia ei kuultu lakia valmisteltaessa. Kun toimeenpanolaki nyt on avattu, samalla on syytä korjata lakiin tulleita valuvikoja.

Anadromisena kalana lohi poikkeaa täysin merellisistä kaloista. Lohi on jokien kala, joka määritellään yksiselitteisesti YK:n merioikeusyleissopimuksella 50/1996. Suomessa se säädetiin voimaan lainsäätämisjärjestyksessä ja hyväksyttiin 20 kesäkuuta 1996 annetulla lailla 524/1996, jonka myötä merioikeusyleissopimuksen V osan 66 artikla 'Anadromiset kannat', ns. kutuvaltioperiaate, tuli Suomessa voimaan 21 heinäkuuta 1996. Tornio-Muoniojokiseura on toiminut johdonmukaisesti kantakohtaisen lohenkalastuksen puolesta.

Kalastuskomissaari Maria Damanakin, Eduskunnan ja Jokiseuran vetoomusta merilain 66 artiklasta johtuvien määräyksien huomioon ottamiseksi ei ole noudatettu, vaan MMM hallinnoi lohenkalastusta merellisten kalojen tavoin. Kansalliset lohikiintiöt määrätään päältä merelle. MMM ei ole halunnut luoda menettelyä, jossa vaelluskalojen pyynnin kohdentamista olisi käsitelty, vaikka lohistrategiaan kirjattiin selvitettäväksi "lohenkalastusmuotojen taloudellinen analyysi ja kantakohtaisen kalastuksen biologiset, taloudelliset ja sosiaaliset vaikutukset". Merkkiäkään siitä, että selvityksiä aiottaisiin tehdä, ei näy.

MMM haluaa stabiloida lohen sekakantakalastuksen merellä mahdollisimman korkealle tasolle. Uuteen kalastuslakiin 379/2015 säädettiin: 4 § Määritelmät, Tässä laissa tarkoitetaan:
2) "kalakannalla samanaikaisesti samalla alueella elävien samaan lajiin kuuluvien kalayksilöiden joukkoa". - Eduskunnan ei pitäisi asettaa laiksi sellaista, joka on biologian ja muun lainsäädännön vastaista. Itämerellä on vielä lähes 30 luonnonlohikantaa, joista suurin osa niin heikkoja, että ne eivät kestä minkäänlaista kalastamista. Väärällä lailla sukupuuttoon tappaminen tehdään hyväksyttäväksi.

Lakiesityksen pääasialliseksi sisällöksi kerrotaan tavoite "Suomen kalastuskiintiöiden lisämäärien hyödyntämiseksi" ja "Kiintiöjärjestelmän täydentäminen mahdollisuudella ylittää Suomen kalastuskiintiöt ja toimijakohtaiset kalastuskiintiöt enintään kymmenellä prosentilla antaisi lisäjoustavuutta järjestelmään ja nostaisi Suomen kalastuskiintiöiden käyttöastetta."

Tämä tarkoittaa merialueen etuoton kasvattamista ja lohenkalastuksen siirtämistä eteläisten merialueiden ja Ahvenanmaan etuoikeudeksi, mikä käytännössä tarkoittaa yhä vähemmän lohia kotijokiinsa. Toisin sanoen merikalastajien oikeutta Tornionjoen ja muiden Perämeren jokien luonnonlohiin lisätään jokialueiden kalastusoikeudenomistajien oikeuksien pienentämisen kustannuksella.

Kun laki nyt avataan, niin varovaisuusperiaatteen vuoksi samalla tulee säätää siitä, että käyttämätöntä lohikiintiötä ei siirretä seuraavalle vuodelle, vaikka EU-säännöt sen sallisivat. Siirrettävä lisäkiintiö kohdistuu tuleviin ikäluokkiin, joiden kalastuksesta ei ole tieteellistä neuvoa. Lohta ei pidä kirjata muun kuin kohdelajin kalastuskiintiöön, eikä tällaista mahdollisuutta edes yhdeksän prosentin edestä tule olla lohen osalta laissa.

Lakiesityksen toisena tavoitteena on saada kontrolliin ja merkinnän piiriin "jokialueelta" kaupallisessa kalastuksessa pyydettyjen lohien ensimyynti. Esitys vaikuttaa eriskummalliselta, sanottiinhan alkuperäisen lain perusteluissa: "Jatkovalmistelussa kaikki lohen terminaalikalastusalueet on otettu huomioon saalishistorian laskentaperusteissa". Kenellekään ei varmastikaan tullut mieleen, että terminaalin perukalta merkitsemätöntä ja kiintiön ulkopuolista lohta tulisi markkinoille. Kiintiön kiertäminen pitää totaalisesti estää.

Lausunnon antamista "jokikalastuksen" suhteen vaikeuttaa se, että lausuntopyynnössä ei ole kerrottu kuinka pitkälle jokialuetta määräykset aiotaan ulottaa, eikä sitä, missä ministeriö katsoo jokialueen ja merialueen rajan sijaitsevan. Vaikka toimeenpanolain oikeusvoima ylittää kalastuslain, sillä ei pitäisi voida määrätä kalastuksesta muualla kuin sillä alueella minkä unionin yhteisen kalastuspolitiikan perusasetus kattaa. On epäselvää antaako YKP:n 1 artiklan b-kohta esitettyyn menettelyyn toimivaltuuden. Mikäli toimivaltuus ei riitä, niin lohien merkintävaatimus tulee säätää kiduskansien merkintäpannoin muun normiston avulla.

Kun esityksessä ilmiselvästi tarkoitetaan merialueen kaupallisia kalastajia, niin kyseiseltä jokialueeksi kutsutulta alueelta pyydetyt lohet on sisällytettävä kansalliseen lohikiintiöön. On varmistettava, että "jokialueelle" myönnettäviä tunnisteita ei käytetä merellisen kalastuksen lisäämiseksi. Kaikki kaupallinen lohisaalis on laskettava kansalliseen lohikiintiöön, kun se on kalastettu merenpinnan tasolta, merellisiä aluksia käyttäen, kaupallisten kalastajien toimesta. Jokiseura esittää lain palauttamista valmisteluun ja sen muuttamista lohistrategiassa sovittujen linjausten mukaisiksi.

Tässä yhteydessä on syytä todeta se tosiasia, että kalastajakohtaisiin kiintiöihin perustuva järjestelmä yhdistettynä rannikkokalastuksen varhennukseen leikkaa isojen kutulohien vaellusta jokiin. Lähes kahdella kuukaudella varhennettu kalastuskausi vaihtoi emolohet elinkeinokalastajien saaliiksi ja yhden merivuoden kossit jokiin. Mikään kanta ei kestä sellaista kalastusta. Emokalat joutuvat sekä saaliiksi, mutta ne myös vaurioituvat ja niiden vaellus pysähtelee rysien aitaverkkoihin, jotka samalla tarjoavat hylkeille hyvät apajat.

Jokiseura ei tue MMM:n esitystä Suomen kalastuskiintiöiden lisämäärien hyödyntämiseksi. Esitetty monimutkainen kiintiöiden ylityksillä pelailu varmasti lisää kalastusta, mutta ei ole tätä päivää. Siinä haukataan huomisesta ja menettely on varovaisuusperiaatteen vastaista. Lisäksi se lisää hallinnollista taakkaa toisenlaisista arvioista huolimatta. Jos kikkailulla saadaan pieni lisähyöty merikalastukseen, tappio joella on moninkertainen.


Laki yhteisen kalastuspolitiikan kansallisesta täytäntöönpanosta 1048/2016

MMM:n esitysluonnos YKP:n kansallisesta täytäntöönpanosta annetun lain muuttamisesta

Voimassa oleva Kimmo Tiilikaisen lohiasetus 236/2017



SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA



A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

All rights reserved

© Tornio-Muoniojokiseura ry

FINLAND