36 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta
 


Valikoiva lohenkalastus jättää jälkeensä lohikuolemaa

Jokiseura Lapin Kansalle 26.5.2021  https://www.lapinkansa.fi

Itämerellä on voimassa saaliin poisheittokielto. Se kieltää valikoivan kalastuksen. Suomi ja Ruotsi saivat siihen v. 2014 alkaen poikkeusluvan. Sen jälkeen kuolevat lohet, zombielohi-ilmiö, reunustivat Tornionjoen rannat.

Ruokavirasto on tuonut esiin mekaaniset vauriot syynä lohikuolemiin. Erikoistutkija FT Atso Romakkaniemi kirjoitti käsittelyjen aiheuttamista lohikuolemista 26.8.2020 Lapin Kansaan. Poikkeuslupa päättyi 31.12.2020.

Valtiot eivät piittaa Tornionjoen lohikuolemista, vaan hakevat jatkoa kuolemaa kylvävälle poikkeusluvalle. Hakemusta vahvistaakseen valtio teetti viime kesänä Petri Suurosen johdolla uuden tutkimuksen. Kuolleisuudeksi raportoitiin 19–26 %, jos rysästä purkamisen yhteydessä käytetään hellävaraisempia menetelmiä.

Tutkimustulos kertoo vain kahden pyydyksen välillä tapahtuvasta kuolleisuudesta. Tämä ei ole koko totuus. Kun tutkimuksessa havaittuja merkkipalautuksia analysoidaan jokikalastuksen osalta, niin selviää, että harva lohi jäi eloon. Sitä ei raportoitu.

Kaikki viime vuosien tutkimukset osoittavat, että lohirysästä vapautettu lohi ei kykene osallistumaan kudulle. LUKE on arvostettu korkealle tutkimustoiminnastaan, mutta Suurosen tutkimuksesta jäi parantamisen varaa.

Suurin osa vapautetuista lohista kuolee lohen jokivaelluksella, kun infektio iskee rysäkalastuksessa saatuihin pintavaurioihin. Seuraukset ilmenevät, kun kuolleet lohet valuvat virran mukana alas.

Tornio-Muoniojokiseura on varoittanut Euroopan Komissiota Tornionjoen vakavasta lohikuolleisuudesta. Jokiseura vaatii Euroopan komissiota hylkäämään poikkeuslupahakemuksen.

Jokiseura paheksuu sitä, että lohenkalastuksessa mennään koko ajan merikalastus edellä. Lohen kuolleisuutta arvioidaan vain kylminä lukuina. Lohille ei anneta arvoa eläimenä. Tornionlaakson asukkaita ei oteta päätöksenteossa huomioon.

Lohen valikoiva merikalastus rasvaeväleikkausten perusteella, lohirysien pyydystä ja päästä -kalastus, on luonnonlohien surma, ei suoja.

Kuvia Tornionjoen kuolleista lohista on sivulla  http://www.taime.net


                                                        • • • •

Jokiseura EU-komissiolle merikalastuksen
poisheittokiellon kiertämisestä

Jokiseura to EU Commission - DG Mare 29.3.2021 ENG  [PDF]

Jokiseura EU-komissiolle poisheittokiellon kiertämisestä 29.3.2021 FIN  [PDF]

Arvoisat    Mr Virginijus Sinkevičius
                Ms Charlina Vitcheva

Pyydämme saattaa tietoonne, että EU:n kalastuksen perusasetuksen 15.artiklassa säädetyn ja eettisesti hyvin perustellun saaliin purkamisvelvoitteen kiertämiseksi on vireillä hanke. Hankkeen kerrotaan olevan jatkoa komission poikkeusluvalle 2018/211.

Me Tornionjoen kalastusoikeuksien omistajat ja kalastajat Suomessa ja Ruotsissa emme ole olleet tietoisia kyseisestä komission päätöksestä. Hankkeessa on kyse Tornionjoen ja muiden Perämeren jokien luonnonlohien käsittelystä, joka vastoin hyväksyttävää syytä aiheuttaa Perämeren jokien luonnonlohien turmelemista ja surmaamista ohi EU:n lohikiintiön.  

        Lohien valikointi ja purkamisvelvoitteen välttelemisen motiivi syntyy lohenkalastuksen
        rakenteesta, jonka mukaan lohi kalastetaan kappaleina, mutta myydään kiloina.

        Yhdistettynä rajattuun kappalemääräiseen kiintiöön poisheiton salliminen aiheuttaa
        paineen kiloihin perustuvaan valintaan; suuret otetaan, pienet vapautetaan.
        Näin menetellen menetetään luonnonlohien parhaimmat emokalat

Merikalastuksen etua ajavilla virkamiehillä on selkeä tavoite lisätä lohen rannikkokalastusta ja perustaa kalastus valikointiin. Kaikki istutetut kalat saisi pyytää pois. Kiintiöön laskettaisiin vain luonnonlohet, ja kiintiön yli jäävät luonnonlohet vapautettaisiin.  

Kaikkien uusimpien tutkimuksien mukaan tällainen kalastusmalli johtaa luonnonlohien suureen kuolleisuuteen erityisesti lohen kutuvaelluksen aikana makeassa jokivedessä. Tietoomme on tullut, että hanketta on edistetty Baltfish-järjestössä. Meillä ei kuitenkaan ole mahdollisuutta tietää, miten Baltfish on asiaa käsitellyt. Myös STECF on käsitellyt asiaa.

Valikoivaa lohikalastusta tukevien tutkimusten arviointia

        Vapautettujen lohien eloonjääntiä on arvioitu Suomessa vuosina 2002 ja 2006 (Siira ym).
        Siinä arvioitiin lohien välitöntä kuolleisuutta kutuvaelluksen merivaiheessa. Kuolleisuuden
        arvioitiin olleen 4–21 %. Kuolleisuutta jokivaelluksen osalta ei selvitetty.

        Ruotsissa tehtiin kaksivuotinen tutkimus (SLU.aqua.2020.5.5-2), johon osallistui myös
        suomalaisia tutkijoita. Telemetriamenetelmällä merkittyjen ja seurattujen lohien
        kuolleisuus on näissä tutkimuksissa ollut jopa 47–88 %.

        Tutkimusraportin sivulla 14 tuotiin esille tutkimuksien puute vapauttamisten vaikutuksista
        lohien selviytymiseen pidemmän aikajakson aikana. Myöskään muita negatiivisia
        vaikutuksia, kuten käyttäytymishäiriöitä ja kudun epäonnistumista ei selvitetty.
        Tutkimusajan olosuhteet olivat lämpimät, mutta vastasivat arkipäivän realismia
        merialueen rysäkalastuksessa.

        Suomessa pikaisesti toteutetusta tuoreesta tutkimuksesta (LUKE 18/ 2021) käy ilmiselvästi
        esille laajaan valikointiin tähtäävä kalastuspoliittinen tavoite. Luken tutkimussuunnitelman
        mukaan poisheittokiellon poikkeus mahdollistaisi kalastusmallin, jossa lohta kalastetaan
        Push Up -rysillä valikoivasti.  

        Tutkimus tehtiin vapauttamista suosivissa olosuhteissa! Veden lämpötila oli vain
        10–15 astetta. Lohet vapautettiin kalastusveneissä olevaan vesialtaaseen, mikä poikkeaa
        Push Up -rysäkalastuksen arkitodellisuudesta.  

        Tutkimuksessa käsitelty aineisto, vain 71 merkkipalautusta, on erittäin suppea.
        Tutkimuksen mukaan 49 % merkintäpalautuksista saatiin 14 vrk kuluessa kalan
        vapautuksesta. Siihen nähden esitetyt kuolleisuuden keskiarviot (19–26 %) ovat
        huomattavan suuria.

        Kuolleisuus meressä oli keskiarvoa pienempää, mutta joessa huomattavasti suurempaa.
        Lohien käsittelyn aiheuttamat todelliset vaikutukset näkyvät vasta joessa. Kuolleisuuden
        arvioinnin kannalta merkitsevää on jokikuolleisuus.  

        Tutkimuksen mukaan jokikalastuksen merkkipalautuksista 46 % saatiin alavirran verkko-
        ja lippokalastuksessa. On huomattava, että yli puolet merkityistä lohista ei voinut ehtiä
        viikolla 27 päättyneeseen verkko- ja lippokalastukseen, jonka saalis v. 2020 oli 24 % koko
        joen saaliista (LUKE/SLU 2020).

        Näin ollen verkko- ja lippokalastuksen merkkipalautusten osuus olisi tullut olla max.12 %.
        Saatu 46 %:n tulos kertoo siitä, että merkityistä lohista vain 1/4 on voinut selviytyä
        viehekalastusalueille ylemmäs jokivarteen. On selvää, että kudulle selviytyvien määrä
        oli sitäkin pienempi.

        Tutkimus (18/2021) osoittaa telemetriatutkimusten tapaan, että ammattikalastuksessa
        Push Up -rysistä vapautettujen luonnonlohien todellinen kuolleisuus on vähintään 75 %.
        Epäselväksi jäi, moniko lohista selviytyi kudulle.

Yhteenvetona viime vuosina tehdyistä kolmesta tutkimuksesta voidaan todeta, että luonnonlohi ei kestä Push Up -rysien pyydystä ja päästä kalastusta. Suurin osa vapautetuista lohista kuolee ennen kutua. Tornionjoen lohien jokikuolleisuutta on havaittu siitä lähtien, kun Ruotsi 2014 asetti erillisen kiintiön luonnonlohille ja ryhtyi valikoimaan lohia.

Suomen Ruokaviraston mukaan jokialueen sairastuneilla ja kuolleilla lohilla on mekaanisia vaurioita.

Emme voi hyväksyä sitä, että jokiemme suurinta ja arvostetuinta eläintä kohdellaan merialueilla biomassana, jota voidaan kohdennetusti ja tietoisesti vaurioittaa. Vaurioittamiseen ei ole välttämätönta syytä eikä oikeutta. Luonnonlohelle on annettava itsellinen arvo eläimenä kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti (FAO, RIO, UNCLOS).

KUVIA:   http://www.taime.net  

Vetoomus    

Tutkimustuloksiin vedoten katsomme, että Euroopan Komission olisi puolustettava yhteisen kalastuspolitiikan (CFP) eettistä kulmakiveä artiklan 15 purkamisvelvoitteesta ja kieltää Suomen ja Ruotsin valtioiden pyrkimys saada jatko eettisesti kestämättömään valikointiin.

Taustatietoa Lapin maakuntakalasta lohesta ja sen kalastuksesta

Lohi syntyy ja viettää ensimmäiset vuotensa kotijoessaan. Se käy syönnösvaelluksella Itämerellä, kunnes palaa kudulle kotijokeensa. Eri lohikannoista runsaslukuisin on Tornionjoen luonnonlohi.   

Historiallisesti lohta on kalastettu jokikalastuksena. Lohenkalastus synnytti asutuksen Tornionjoen ja muiden Perämeren (Pohjanlahden pohjoisosa) jokien rannoille jo tuhat vuotta sitten. Lohenkalastuksen ympärille muodostui lohitalonpoikainen kulttuuri. Lohenkalastus oli tärkein osa talojen omaisuutta. Lohi oli talojen tärkein rahatulon lähde vielä 1900-luvulla.

Tekniikan kehittymisen myötä lohenkalastus siirrettiin 1900-luvulla merelle. Samalla tehtiin suuri virhe. Enää ei voitu tietää minkä joen lohikanta oli kalastuksen kohteena. Motiivia lohenkalastuksen rajoittamiseksi ei ollut, koska kalastettiin muuta kuin omaa varantoa.   

Äärimmäisen kovaa kalastusta perusteltiin sillä, että kalastuksen kohteena oli viljelty lohi. Euroopan vahvin luonnonlohikanta, meille elintärkeä Tornionjoen lohi, kalastettiin sukupuuton partaalle. Vuosina 1978-2002 jokeen istutettiin 9 miljoonaa lohenpoikasta. Tämä lisäsi meri-saalista entisestään. 

Lohen meripyynnille säädettiin lohen alkuperään perustumattomat kalastuskiintiöt v.1993 alkaen ansiottomaan etuoikeuteen, riistokalastusvuosien saaliisiin perustaen. Lohijokilaaksojen ihmisten tuhatvuotinen lohenkalastus siirrettiin Itämeren rannoilla asuvien kalastukseksi ilman hyväksyttävää oikeusperustaa (UNCLOS, art. 66).

Lohikanta elpyi vasta, kun meripyyntiä rajoitettiin v.1996 alkaen. Sitä ennen Tornionjoen vanha lohenkalastus ja lohenkalastuskulttuuri oli ehditty tuhota. 

Lohen meripyyntiä säädettäessä ei oteta huomioon sitä, että lohenkalastus on jokilaaksojen talojen ikiaikainen omistus ja identiteetti. Lohenkalastusta käytettiin jopa lainojen panttina. 

Itämeren lohenkalastuksesta päätetään kuuntelematta ikiaikaista lohenkalastuskulttuuria edustavia lohijokien kalastajia. Tähän ongelmaan liittyen Suomen eduskunta halusi v.2012 muutosta lohen asemaan merellisenä kalana (artikla 5) lausuessaan (MmVLvp 11/2012) Unionin perusasetuksesta (CFP). 

Esitys ei saanut kalastushallintovirkamiesten tukea, eikä siten asianmukaista huomiota Euroopan Unionissa. Suomen kannan sivuuttaminen ei poista tosiasiaa, että Euroopan Unionin on kunnioitettava myös reuna-alueilla asuvien ihmisten EU:n perusoikeuskirjassa turvattuja oikeuksia ja tarpeita.

Ponttoonirysästä vapautettujen lohien eloonjäänti  Luke -tutkimus 2021 [PDF]

Discard mortality of salmon caught in different gears  SLU -tutkimus 20.3.2020 [PDF]


                                                        • • • •

MMM:n salatuista lohikiintiökaupoista
Maa-ja metsätalousvaliokunnalle

Lausunto HE256/2020:stä Maa- ja metsätalousvaliokunnalle 16.2.2021 [PDF]

EU:n yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanolaissa (1048/2016) tiettyjen lajien merikalastus säädettiin järjestettäväksi siirrettävinä kalastajakohtaisina käyttöoikeuksina. Lohenkalastus toteutettiin kyseisellä periaatteella merikalojen tavoin. Toimijakohtainen käyttöoikeus järjestelmä kopioitiin Ruotsista, mutta on syytä huomioida, että Ruotsissa vastaavaa toimijakohtaista kiintiötä ja käyttöoikeuksia ei sovelleta lohenkalastukseen, vain merellisten lajien, kuten turskan ja silakan kalastukseen.

Lohistrategian kohdassa 4.2.2. on sovittu, että lohen merikalastukseen jaettavista kiintiöistä ei tehdä siirrettäviä. Kyseisen kohdan mukaan kiintiöjaon periaatteet piti käsitellä lohistrategian seurantaryhmässä. Näin ei tehty. MMM ei tuonut asiaa sovitulla tavalla seurantaryhmän käsiteltäväksi. Vastoin lohistrategiaa MMM sääti lohikiintiöt siirrettävinä käyttöoikeuksina. Tämän lisäksi kiintiöistä tehtiin salaisia! Kaiken valtion toiminnan on oltava läpinäkyvää.

Perustuslakivaliokunta on punninnut lausunnossaan (PeVL 44/2016 vp) kalastajakohtaisia käyttöoikeuksia kahden perusoikeuden, omaisuuden suojan ja elinkeinon harjoittamisen suojan, kannalta. Tarkastelu olisi voinut mielestämme olla tarkempi siltä osin, kun on kyse lohenkalastuksen järjestämistä. Lohi ei ole merellinen, vaan anadrominen kala. Lohenkalastusta ei voi tarkastella suoritetulla tavalla merellisenä kalalajina.

Lausunnossamme 14.9.2016 esitimme vakavan huolemme: Maa- ja metsätalousministeriön nyt esittämällä lailla sementoidaan sekakantakalastus ja merikalastuksen etuotto-oikeus.

Lohenkalastus on aina ollut talojen omaisuutta. Lapin Yliopiston tutkimuksen mukaan valtio ei ole kyennyt esittämään laillista saantoaan lohenkalastukseen. Ylen MOT arvioi, että toimijakohtaiset kiintiöt ovat valtion jakamia rahanarvoisia omaisuuksia. Valtion yksityisen omaisuuden päälle rakentama ja kolmansille suuntaama optio-omaisuus on perustuslain vastainen. Osana optiokauppaa lohenkalastuksen alueellinen kohdentaminen on entistä vaikeampaa. Sekakantakalastus lisääntyy, kun kalastusta ei voida edes teoriassa suunnitella kantakohtaisena.

Lohta on kalastettu historiallisesti jokikalastuksena. Lohenkalastus tapahtui lohitalonpoikien toimesta. Lohenkalastus on ollut talojen tärkein omistus. Sen vuoksi lohen merikalastusta on välttämätöntä tarkastella perusoikeuksien kannalta aina suhteessa jokikalastukseen. Talonpojan omistusoikeus on vähintään 600 vuotta vanha yhtäjaksoisesti lakina voimassa ollut oikeus. Elinkeinon harjoittamisen suoja perusoikeuksien myöhempänä kerrostumana laissa 731/1999 nojaa vahvasti omistusoikeuteen, mutta ei sitä syrjäyttäen.

Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että elinkeinotoiminnan harjoittamisperusteella jokivarsien talojen lohenkalastusoikeuksien omistusta siirretään merien kaupallisille kalastajille, jotka eivät välttämättä ole edes kalastusoikeudenhaltijoita. Ehdotamme, että valiokunta pyytää näiltä osin lausunnon perustuslakivaliokunnalta.

Tämän lainmuutoksen yhteydessä lohenkalastus toimijakohtaisina kiintiöinä tulee poistaa laista.

Hallituksen esitys eduskunnalle HE 256/2020 vp


                                                       • • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys, vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]


SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA



A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

All rights reserved

© Tornio-Muoniojokiseura ry

FINLAND