36 vuotta meän väylitten ja ihmisten puolesta
 


MMM:n salatuista lohikiintiökaupoista
Maa-ja metsätalousvaliokunnalle

Lausunto HE256/2020:stä Maa- ja metsätalousvaliokunnalle 16.2.2021 [PDF]

EU:n yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanolaissa (1048/2016) tiettyjen lajien merikalastus säädettiin järjestettäväksi siirrettävinä kalastajakohtaisina käyttöoikeuksina. Lohenkalastus toteutettiin kyseisellä periaatteella merikalojen tavoin. Toimijakohtainen käyttöoikeus järjestelmä kopioitiin Ruotsista, mutta on syytä huomioida, että Ruotsissa vastaavaa toimijakohtaista kiintiötä ja käyttöoikeuksia ei sovelleta lohenkalastukseen, vain merellisten lajien, kuten turskan ja silakan kalastukseen.

Lohistrategian kohdassa 4.2.2. on sovittu, että lohen merikalastukseen jaettavista kiintiöistä ei tehdä siirrettäviä. Kyseisen kohdan mukaan kiintiöjaon periaatteet piti käsitellä lohistrategian seurantaryhmässä. Näin ei tehty. MMM ei tuonut asiaa sovitulla tavalla seurantaryhmän käsiteltäväksi. Vastoin lohistrategiaa MMM sääti lohikiintiöt siirrettävinä käyttöoikeuksina. Tämän lisäksi kiintiöistä tehtiin salaisia! Kaiken valtion toiminnan on oltava läpinäkyvää.

Perustuslakivaliokunta on punninnut lausunnossaan (PeVL 44/2016 vp) kalastajakohtaisia käyttöoikeuksia kahden perusoikeuden, omaisuuden suojan ja elinkeinon harjoittamisen suojan, kannalta. Tarkastelu olisi voinut mielestämme olla tarkempi siltä osin, kun on kyse lohenkalastuksen järjestämistä. Lohi ei ole merellinen, vaan anadrominen kala. Lohenkalastusta ei voi tarkastella suoritetulla tavalla merellisenä kalalajina.

Lausunnossamme 14.9.2016 esitimme vakavan huolemme: Maa- ja metsätalousministeriön nyt esittämällä lailla sementoidaan sekakantakalastus ja merikalastuksen etuotto-oikeus.

Lohenkalastus on aina ollut talojen omaisuutta. Lapin Yliopiston tutkimuksen mukaan valtio ei ole kyennyt esittämään laillista saantoaan lohenkalastukseen. Ylen MOT arvioi, että toimijakohtaiset kiintiöt ovat valtion jakamia rahanarvoisia omaisuuksia. Valtion yksityisen omaisuuden päälle rakentama ja kolmansille suuntaama optio-omaisuus on perustuslain vastainen. Osana optiokauppaa lohenkalastuksen alueellinen kohdentaminen on entistä vaikeampaa. Sekakantakalastus lisääntyy, kun kalastusta ei voida edes teoriassa suunnitella kantakohtaisena.

Lohta on kalastettu historiallisesti jokikalastuksena. Lohenkalastus tapahtui lohitalonpoikien toimesta. Lohenkalastus on ollut talojen tärkein omistus. Sen vuoksi lohen merikalastusta on välttämätöntä tarkastella perusoikeuksien kannalta aina suhteessa jokikalastukseen. Talonpojan omistusoikeus on vähintään 600 vuotta vanha yhtäjaksoisesti lakina voimassa ollut oikeus. Elinkeinon harjoittamisen suoja perusoikeuksien myöhempänä kerrostumana laissa 731/1999 nojaa vahvasti omistusoikeuteen, mutta ei sitä syrjäyttäen.

Ei ole mitenkään hyväksyttävää, että elinkeinotoiminnan harjoittamisperusteella jokivarsien talojen lohenkalastusoikeuksien omistusta siirretään merien kaupallisille kalastajille, jotka eivät välttämättä ole edes kalastusoikeudenhaltijoita. Ehdotamme, että valiokunta pyytää näiltä osin lausunnon perustuslakivaliokunnalta.

Tämän lainmuutoksen yhteydessä lohenkalastus toimijakohtaisina kiintiöinä tulee poistaa laista.

Hallituksen esitys eduskunnalle HE 256/2020 vp


• • • •

Rajajokisopimuksen kalastussäännön 16 §:n mukaisesta muuttamisesta vuodelle 2021

Lausunto Tornionjoen kalastussäännöstä MMM:lle 13.1.2021 [PDF]

Yttrande till HaV i enlighet med gränsälvsöverenskommelsen [PDF]

Tornionjoen lohen nuorimpien poikasten keskitiheys on pudonnut puoleen vuodesta 2015 (40>20/100 m2). Tulos on toiseksi heikoin kahdeksaan vuoteen. Tämä antaa aihetta huoleen, vaikka smolttituotannon runsauden kannalta sanottu lohen kannanhoidon biologinen minimitavoite, MSY-taso, on saavutettu.

Tornionjoen lohi on rajallinen luonnonvara. Se on suuren kiinnostuksen kohde ja pitkällä syönnös- ja kutuvaelluksella kalat saavat osumia monista erilaisista pyyntivälineistä. Tutkimuksen mukaan 40 % lohista on pintavaurioisia jo jokisuulla. Lisävaurioita tulee jokikalastuksesta. Kun tähän lisätään merellä ja joessa saaliiksi joutuneet lohet, niin voidaan arvioida suurimman osan lohista joutuneen tekemisiin kalastajien kanssa. Hyvistä kalakannoista huolehtiminen on paitsi biologinen välttämättömyys, myös elinvoimakysymys Tornionlaakson kunnille. Lohenkalastuksista päätettäessä on syytä noudattaa varovaisuusperiaatetta.

Kalastustapoja ja lohikannan hoitotavoitteita on arvioitava muutoinkin kuin vain biomassan (MSY) kautta. Lohen taloudellinen tuottavuus vaihtelee pyyntitapojen mukaan ja on mitattavissa. Luonnonvarakeskuksen tutkijan Marja Knuuttilan mukaan Utsjoen kunnassa kalastusmatkailu on puoliintunut heikentyneiden lohikantojen vuoksi. Kalastuksesta syntyvät kokonaisvaikutukset ovat vuonna 2018 vähentyneet yli viisi miljoonaa euroa. Itämeren lohen kalastajahinnalla mitattuna lohisaaliin arvo oli hänen mukaansa 95.000 euroa. Luvut eivät ole suoraan vertailukelpoisia, mutta ero on 50-kertainen. Lohistrategian jatkotyöskentelyyn on välttämätöntä ottaa mukaan myös tuottavuusmittaus MEY (Maximum Economic Yield).

Alkuperävaltion vastuu

Tornionjoen lohen terveystilanne on erittäin huolestuttava. Jo seitsemän vuotta on ihmetelty lohien sairastuvuutta ja lohikuolemia. Liittymissopimuksen (SEUT) perusteella Suomi ja Ruotsi ulkoistivat YK:n Merioikeusyleissopimuksen tarkoittaman alkuperävaltio statuksensa Euroopan Unionille. Lohen pitkä sairauskriisi on paljastanut, että Suomi ja Ruotsi ovat sopimuksen kansallisesti ratifioineina valtioina sittenkin yksin vastuussa vaelluskalakannoistansa, vaikka antoivat Euroopan Unionille kalastusvallan.

On kohtuutonta, että Puolalla on seitsemän kertaa suurempi äänivalta Tornionjoen lohen merikalastuksesta päätettäessä kuin Suomella. Valta täytyy palauttaa alkuperävaltioille kotijokiperiaatetta kunnioittaen, mikä puoltaa lohen poistamista Itämeren TAC-kiintiöistä.

Kalojen terveystilanne

Sairastuneiden kalojen osalta Ruokaviraston tutkimuksissa on nostettu esiin kalojen mekaaniset vauriot. Lohien sairastuvuuden ilmentyminen ajoittuu aikaan, jolloin Ruotsi asetti luonnonvaraisille ja viljellyille lohille eri kiintiön. Tämä johti lohien valikointiin ja omalta osaltaan pintavaurioihin. Rysästä vapauttamisia tapahtuu eniten Tornionjoen suualueen läheisyydessä. Otamme valikoivaan rysäpyyntiin tiukasti kantaa, koska lohen merikalastus korreloituu suoraan Tornionjoen lohikantaan ja merellä tehdyt lohen suojelutoimet ovat Tornionjoen kalastonhoitoa.

Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen 78/2020 mukaan vain 41% lohista oli terveitä ja jopa 40 % lohista on saanut vaurioita ennen jokeen nousua. Kuolleisuus ei ole ainoa seuraus. Tutkimuksen perusteella on ilmeistä, että merkittävä osa rysistä vapautetuista lohista keskeyttää stressaantuneena kutuvaelluksen. ”Tornionjoen edustalla merkittyjen lohien käyttäytyminen poikkesi odotetusta, sillä suurin osa (61 % vuonna 2018 ja 83 % vuonna 2019) jokeen merkinnän jälkeen nousseista lohista palasi kesän aikana, ennen kutuaikaa, takaisin merelle.” Myös Ruotsissa tehdyssä tutkimuksessa havaittiin lohilla erittäin voimakasta kuolleisuutta rysästä vapauttamisen jälkeen. Vaikutuksia kutukäyttäytymiseen ei siinä yhteydessä tutkittu.

Valtioneuvosto johtamaan sairausongelman selvittämistä

Sairauden syiden selvittämisintensiteetti ei ole riittävää. Viime syksynä näytelohien otto viivästyi pahasti, koska Ruokavirasto ei ollut valmistautunut näytekalojen hankkimiseen. Kalastusviranomaisen ja kalastusoikeuden haltijoiden lupia ei oltu hankittu, josta syystä näytekaloja saatiin vain muutamia yksilöitä. Sairausongelmaan on paneuduttava tosissaan valtioneuvoston johdolla.

Poisheittokiellon poikkeukselle ei jatkoa ! 

EU:n kalastuksen perusasetuksessa (CFP) on säädetty myös lohta koskien ns. poisheittokielto. Suomi ja Ruotsi hakivat poikkeusluvan v.2020 loppuun asti käyttää rysää valikoivana kalastusvälineenä. Rysäkalastus on tutkimusten perusteella katsottava valikoivaan kalastukseen soveltumattomaksi kalastusvälineeksi. Korulauseet kalojen hellävaraisesta vapauttamisesta ovat vain kirjoituspöytätodellisuutta. Lohenkalastuksen järjestelyt, mitoitus ja ajoitukset tulee toteuttaa niin, että kaloja ei tarvitse turhaan käsitellä. Suomen ja Ruotsin on luovuttava suunnitelmistaan hakea jatkoa rysäkalastukselle valikoivana pyyntivälineenä.

Kalastuksen kohdentaminen

Tornionjoen suurvesistön lohen osakannoista on tehty tutkimus; Antti Miettinen ym.
Tutkimuksen mukaan Tornionjoen ylä- ja alaosien kannat poikkeavat toisistaan. Ylävesien osakantojen todettiin vaeltavan ennakko-odotusten mukaisesti kutuvaelluksen alkupäässä. Tutkimuksessa havaittiin, että suhteellisesti suurin kalastuspaine kohdistuu alkukaudesta vaeltaviin ylävesien lohiin. Touko-kesäkuussa tapahtuvaa lohenkalastusta on rajoitettava kaikilta osin. Erityinen huomio tulee kohdistaa kalastuksiin, joissa tapahtuu kalojen vaurioitumisia. Esitämme kevätkalastusten ehdotonta kieltoa ja rannikon rysäkalastuksien myöhentämistä. Myöhentäminen kohdistaa merikalastusta viljeltyihin lohiin ja vahvistaa Tornionjokeen tapahtuvaa kutuvaellusta.

Meritaimenkantojen suojelu

Lohistrategian mukaan Tornionjoen meritaimenkantojen hoitosuunnitelma piti tehdä jo viisi vuotta sitten. Jokiseura vetoaa Suomen ja Ruotsin neuvotteleviin virkamiehiin hoitosuunnitelman toteuttamiseksi. Suunnitelmasta riippumatta on ryhdyttävä Luken ja SLU:n laatiman biologisen selvityksen esittämiin toimiin: Kalastuspainetta on pienennettävä meressä, elinympäristöjä on kohennettava ja kantojen seurantaa on tehostettava. Viime vuonna Tornionjokeen nousseiden taimenien määrä oli 50 % pienempi, kuin 10 edellisen vuoden keskiarvo. Tieto ei tue v. 2020 aloitettua valikoitua taimenen kalastusta jokisuun merialueella.

Merivaelteisen siian suojelu

Tornionjoen siikatutkimuksen (2019) mukaan vaellussiian saaliit ovat pienentyneet 1980-luvulta lähtien. Siika voi huonosti; siian keskikoko on merkittävästi pienentynyt ja vaellus on myöhentynyt. Tutkimuksen mukaan siika joutuu aivan liian suuren kalastuspaineen kohteeksi sekä merellä että joella. Jokiseura tukee esitettyä kalastuspaineen pienentämistä. Kannan vahvistamiseksi siiankalastuksen aloitus olisi järkevää siirtää elokuulle myös merellä. Samalla tämä vähentäisi lohien ja taimenien turhia vapauttamisia ja siitä aiheutuvia kalojen pintavaurioita.

Harjuskantojen suojelu paikalliseksi, kantojen kestävyyden perusteella

Harjuskantojen tila vaihtelee suuresti joen eri osissa. Sen vuoksi olisi suotavaa, että harjuksen rauhoitusajoista voitaisiin päättää paikallisesti. Yleinen kutuajan rauhoitus ajoittuu jäiden lähtöön ja jää tehottomaksi. Paikallisesta harjuksen talvirauhoituksesta on hyviä kokemuksia Lappeassa. Esitämme, että osapuolet valtuuttavat paikalliset kalastusoikeudenhaltijat määräämään harjukselle yleisestä suojeluajasta tiukempia rajoituksia.

Menettämisseuraamuksesta on tiedotettava tehokkaasti

Maa- ja metsätalousministeriön asetuksella säädettiin 9.5.2019 voimaan menettämisseuraamus luvattomasta kalastuksesta. Rajajokisopimuksen 29. artiklan perusteella säädös koskee myös Tornionjokea. Menettämisseuraamukset ovat huomattavia; lohi 3470 €, taimen 3260 €, siika 460 €. Asetus ja ennen kaikkea sen soveltaminen rajajoella on jäänyt epäselväksi. Viranomaisen tulee tiedottaa asiasta tehokkaasti.


• • • •

TALVIKAUDEN ALIVIRTAAMAT OVAT RATKAISEVIA

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 29.1.2019 [PDF]

Hannukaisen kaivos sijaitsee Äkäsjoen varrella Valkeajoen ja Kuerjoen välissä. Äkäsjoki sivujokineen on Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen keskeisin lisääntymisalue. Luonnonsuojelulain 5 §:n mukaan Eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Tornionjoen meritaimenenkantaa on jouduttu ylläpitämään ja vahvistamaan tuki-istutuksin. Toistaiseksi on kyseenalaista voiko kyseinen taimenkanta säilyä elinvoimaisena edes luontaisessa elinympäristössään. Tornionjoen meritaimenkanta on luokiteltu äärimmäisen uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu Tornionjoessa. Sanomattakin on selvää, että sen elinympäristöä ei tule heikentää.

Louhinta kuluttaa ja kuormittaa enemmän ympäristöä, kun malmipitoisuus on matala. Usean neliökilometrin alueelle kohdistuvat avolouhostyömaat tarkoittavat jättiläismäisiä maansiirtoja. Hannukaisen kaivoshankkeessa esitellyn avolouhoksen koko ja sen syvyys kertovat maallikollekin sen, että kaivos tarvitsee paljon vettä. Vesitasetta arvioidessaan kaivosyhtiö on kiinnittänyt huomion veden paljouden hallintaan, kuten yhtäaikaiseen lumien sulamiseen ja sadantaan. Kalaston selviytymisen kannalta oleellinen seikka on veden vähentyminen alueen jokivesistöissä.

Suurin pitkäaikainen ja pitkään vaikuttavin kuormitus ympäristölle syntyy vuoden talvipuoliskona, jolloin auleella on vähän uutta vettä. Kuten kaivoshankkeen suunnitelmasta ilmenee, kaivos olisi täysin pohjavesien varassa. Talviaikoina kaivoksen vaikutusalueen joissa virtaa vain pohjavesiä, joista talvikauden alivirtaamat muodostuvat. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat paitsi kaivoshankkeen, myös alueella talvehtivien ja kutevien vaelluskalojen, Tornionjoen meritaimenien, kohtalon.

Helsingin Yliopisto on selvittänyt pohjavesipurkauksia. Alueen pohjavesi leikkautuu näkyviin alueen jokivesissä. Pohjaveden kokonaismäärä alueella on 100 miljoonaa m3, josta 2/3 on sora- ja hiekkakerroksissa 15-25 m maanpinnasta lukien. Avolouhosten pohjavesipurkauman mallinnuksesta nähdään, että purkauma ulottuisi myös hankealueen ulkopuolelle Hannukaisessa 2,5 km ja Kuervitikossa n.2 km etäisyydelle avolouhoksesta. Nämä ovat hätkähdyttäviä tietoja, kun huomioon on otettava myös mallinnukseen sisältyvä epävarmuus.

Kaivos on eittämätön uhka Tornionjoen meritaimenen keskeisimmille kutualueille, jotka vähintään häiriintyvät tai heikentyvät, ja jopa luontotyyppi on vaarassa pohjaveden aleneman laajuuden vuoksi. Luontotyyppi luokitellaan hävinneeksi (CO, Collapsed), kun sen esiintymät ovat kokonaan tuhoutuneet tai kun sitä määrittävät bioottiset tai abioottiset tekijät ovat heikentyneet niin, ettei luontotyypin luonteenomainen lajisto enää säily luontotyypin esiintymillä. [Suomen ympäristö 5, 2018 osa 1 s.19]

Alivirtaamat ovat jo luonnostaan kriittisen pieniä. Pienikin pohjaveden alenema voi lopettaa alivirtaaman tyystin. Mikäli kutualueen habitaatti katoaa pohjavesien pudotessa jokien ulottumattomiin, eikä mainittuja pohjavesikuplia talvella ole, niihin syksyllä vaeltaneet emokalat ja niiden kutu kuolevat. Kun näin tapahtuu yhden kokonaisen elinkiertojatkumon ajan, se voi merkitä koko osakannan sukupuuttoa ja sen biodiversiteetin katoamista. Hannukaisen kaivosalueella kuteva Tornionjoen meritaimen on sellaista elävää biodiversiteettiä, joka Suomen kaikki meritaimenkannat huomioonottaen on huomattava, joten hankepäätöksiä tehtäessä on tiedostettava muutoksen suhteellinen vakavuus.

Kaivoshanketta ei voi perustaa keskivirtaamiin, ei edes kaskialivirtaamiin, koska alueen arktisesta luoteesta johtuen virtaamien vuosivaihtelut ovat suuria. Samaan aikaan touko-kesäkuussa, kun v.1968 mitattiin Tornionjoen ennätystulvia, viime kesänä mitattiin mittaushistorian alimmat virtaamat. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, ja niiden ennustaminen on mahdotonta. Keskialivirtaamien sijaan todelliset alivirtaamat ratkaisevat jokieliöstön selviytymisen. Talvikauden alivirtaamat ratkaisevat alueella kutevien ja talvehtivien kalojen kohtalon, koska talvikauden alivirtaamat määrittävät kannan koon. Pienemmät talvialivirtaamat tarkoittavat vähemmän taimenia. Jo nykyisellään Tornionjoen meritaimenkanta on äärimmäisen uhanalainen. Erityisesti se ei kestä sen talvielinympäristön tilan huonontamista.

Hannukainen Mining Oy on tyystin sivuuttanut arktisten olojen erityispiirteen, olemattomat talvivirtaamat, eikä Rion sopimuksen edellyttämää varovaisuusperiaatetta ole noudatettu. Kaivoshankkeen esittämät arvioinnit Äkäsjoen keskialivirtaamaksi Hannukaisessa 1,9 m3/s, Kuerjoen 0,4 m3/s ja Valkeajoen 0,1 m3/s, eivät ole relevantteja, koska ne ovat Ounasjoen ja Ylläsjoen tietoihin perustuvia laskennallisia arvioita. Lapin Vesitutkimus Oy kertoo, että Äkäsjoen virtaamia on tarkempien tietojen puuttuessa arvioitu Ounasjoen Könkään virtaamatietojen perusteella, olettamalla valuntaominaisuudet alueille samankaltaisiksi. Näin saadut arviot mukailevat melko hyvin aiemmin Laurinojan purokartoitusraportissa Ylläsjoen vanhojen virtaamatietojen perusteella korjauskertoimella muokattuja virtaama-arvioita.

Kaivospiirin alueella on tehty kalastoselvityksiä. Lapin Vesitutkimus Oy:n yhteenvedossa s. 20 todetaan, että erityisesti Suomen puolen joet vaikuttavat varsin laadukkailta ja merkittäviltä esim. meritaimenen ja lohen lisääntymisen kannalta. Vesi ja ympäristölupahakemukseen liittyvässä kuulutuskirjeesä AVI 25.10.2018 kalataloudellisesta kuormituksesta aiheutuvat haitat on esitetty kompensoitavaksi mitättömällä 6.000 euron kalatalousmaksulla. Esitetty summa ei kattaisi edes kalakantojen seurannasta syntyviä kuluja. Kun on kyse äärimmäisen uhanalaisesta kalakannasta, huomio tulee kiinnittää kalakantaa uhkavan haitan poistamiseen, ei kannan korvaamiseen rahalla.

Kaivosjätevesien lasku-uoma, Tornion-Muonionjoki, on Naturassa nimenomaisesti yhteisölle tärkeänä alueena (SCI). Jokilaakson väestölle joen tärkein yhteisöllinen merkitys on lohenkalastuksessa. Ruralia instituutin mukaan v.2017 Tornionjoen alueen kalastusmatkailu toi aluetaloudellista hyötyä 10,8 miljoonaa euroa ja loi kausityöntekijöille 140 työtilaisuutta. Kalastusmatkailijan kalastaman yhden lohikilon aluetaloudelliseksi arvoksi saatiin laskelmissa 214 euroa ja yhden lohen arvoksi 1 320 euroa. Hanketiedotteessa painotettiin sitä, että erämatkailun aluetaloudelliset vaikutukset ja vaikutus työllisyyteen ovat lisäksi suuremmat kuin suorat vaikutukset. Hannukaisen kaivoshanke sijoittuu ympäristön ja varsinkin kalojen kannalta herkälle alueelle. Kaivostoiminnan hyödyt jäävät parhaassakin tapauksessa lyhytaikaisiksi.

Suomi ei voi verhoutua sen taakse, että lohi ja meritaimen eivät ole luontodirektiivin liitteessä II mainittuja suojelua vaativia lajeja. Rajajokivesistön kalakantoja on tarkasteltava valtioiden yhteisellä vastuulla valtiosopimusten mukaisesti. Alkuperämaana Suomella on vastuu anadromisista kalalajeista YK:n merioikeusyleissopimuksen UNCLOS artikla 66 perusteella. Erityisesti on huomioitava, että vaikka Suomessa lohi on luontodirektiivin poikkeuslistalla, Ruotsin lainsäädännön perusteella Tornionjoen meritaimen ja lohi kuuluvat luontodirektiivin eliöstöön ilman poikkeusta. Viittaamme Ympäristöministeriön ohjeissa [Heikki Korpelainen: Vaikutusten arviointia Natura-alueilla koskevia ohjeita - liitteenä] annettuihin seikkoihin ja mm. siihen, että yleisen edun harkinnassa on selvää, että vain yksityiseen elinkeinoelämään liittyvä etu taiedesmikätahansayleinenetueivoitullakyseeseen s.3 ja merkittävyydenarviointiin vaikuttaa muutosten laaja-alaisuus. Laajuus on kuitenkin suhteutettava kyseisen alueen kokoon, sen luontoarvojen merkittävyyteen ja sijoittumiseen. Ratkaisevaa siis ei ole hankkeen vaikutusten laajuus vaan niiden heikentävien vaikutusten merkittävyys. s.2

Vettä joko on, tai sitä ei ole. Pohjaveden korkeus on alueen tärkein vesialueen laatua mittaava tekijä. Viittaamme vesipuitedirektiivin soveltamisessa ennakkotapaukseen Saksan Weser-joella. Tuomio ei salli lupaa myönnettävän, jos yhdenkin vesialueen laatua mittaavan tekijän heikentyminen on mahdollista. Kaivosyhtiö on pessyt kätensä varovaisuustoimena etukäteen, kun sen käyttämä asiantuntija sanoo kaivosyhtiön esitteessä: Vasta tulevaisuus kertoo, mitä olisi voitu tehdä toisin. He tiedostavat sen tosiasian, että he eivät tiedä, mitä vaikutuksia kaivostoiminta Hannukaisen alueella voi luontoon aiheuttaa.

Suomen 11.6.2008 ratifioiman, 1.12.2009 voimaan astuneen, Lissabonin sopimuksen mukaan kaivoshankkeen vaikutusalueella kutevan Tornionjoen meritaimenen korvaaminen kalatalousmaksulla ei ole yksistään suomalaisten päätettävissä oleva kansallinen kysymys, vaan kuuluu äärimmäisen uhanalaisena kalakantana viimekädessä EU:n komission ja kalastuskomissaarin vastuualueeseen. Odotamme Pohjois-Suomen Aluehallintoviraston selvittävän unionitasolla sen, onko aluehallintoviranomaisella edes oikeutta sellaisiin päätöksiin, jotka Natura -alueella johtaisivat, tai voisivat johtaa, Tornionjoen äärimmäisen uhanalaisen meritaimenen yhden tärkeimmän osakannan lopulliseen hävittämiseen.

Lausunto Hannukaisen kaivoshankkeesta Pohjois-Suomen AVI:lle 7.10.2018 [PDF]

Taimen suosii elinympäristönään runsaan pohjaveden purkauspaikkoja [Luke-tutkimus]

Meritaimenen vaelluskäyttäytyminen Tornionjoella [Nita Tuomi 2020]



SEURAN KANNANOTOT ja LAUSUNNOT LÖYTYVÄT ARKISTO-SIVULTA


A Web site of Finnish-Swedish
River Torne Organisation
in North Finland and in North Sweden

All rights reserved

© Tornio-Muoniojokiseura ry

FINLAND