Untitled

Untitled

Etusivu | Ilmoitustaulu| Hallitus | Jäsenasiat | Toimintaa | Tapahtumakalenteri | Arkisto | Historiaa | Tukijat | tornionjoki.fi

 : Vuosi 2009 ( Kalervo Aska, nettiin 07.06.2009 )


Lohistrategia kalastuksen perustaksi

 
Kuulemistilaisuus 1.6.2009 Maa- ja Metsätalousministeriön kutsumana Torniossa
Rajajokisopimus / kalastussääntö

Sanassa sanotaan tähän tapaan: Teidän tulee viljellä ja varjella. Viljelyllä tarkoitettaneen maata mutta varjelulla varmasti vesiäkin.

Otan esille kolme näkökulmaa asiaan.

BIOLOGINEN NÄKÖKULMA

Kun ajattelemme lohikysymystä, niin ensimmäisenä täytyy ajatella asiaa biologiselta kannalta; aikajanana vuosituhannet. Toimimmeko kestävällä tavalla? Miten toimimme esimerkiksi viime vuosisadalla. Meillä on jäljellä n. 2 lohikantaa kolmestakymmenestä. Osaammeko ottaa menneestä oppia?

OIKEUDENTUNTO

Toisaalta on otettava huomioon tunne oikeasta. En tarkoita laillisuutta. Jos laki ei täytä käsitystämme oikeudenmukaisuudesta, niin sitten lakia täytyy muuttaa. Tietysti lakeja täytyy aina noudattaa. Samoin kansainvälisiä sopimuksia (YK, RIO, &ldots;)

KANSANTALOUDELLINEN NÄKÖKULMA

Kaiken toiminnan on oltava yhteiskunnan kannalta kohtuullisen taloudellista. Markkinatalous perustuu kilpailukykyyn ja jatkuvaan kasvuun.

Otan aluksi tarkasteluun Kemin terminaalialueen

Jokisuualueelle MMM perusti vuonna 1994 asetuksella numero 231 ns. terminaalialueen kylvölohien pyytämistä varten. Alueella sai pyytää rajoituksista vapaasti. Alueen saaliista valtaosa on kuitenkin ohi kulkevaa luonnonkalaa. Sen alueen kalastajilla on ollut erityinen oikeus pyytää lähinnä ruotsalaista Kalix- ja Tornionjoen kalaa. Lievä aikarajoitus pyynnin aloittamisesta 11.6. saatiin vasta asetuksessa 2008. Se ei muuttanut saaliin rakennetta.
Tämä on ärsyttänyt paitsi muita suomalaisia, mutta ennen kaikkea ruotsalaisia.

Ministeriö on terminaalialueen perustanut ja voi sen helposti myös purkaa. Toinen vaihtoehto on olla vuokraamatta alueen rysäpaikkoja. Miksi epäkohdan korjaamisessa on vitkuteltu? Onko syynä nyt kyseessä oleva kalastussääntö? Onko Kemin terminaalialue luonut sisällön koko nyt käydylle neuvotteluprosessille? Ydinkysymys neuvotteluissa lienee ollut merialueen kalastus.

Maa- ja Metsätalousministeriössä on voimia, jotka haluavat lisätä rannikkokalastusta tuntuvasti. Sen havaitsimme konkreettisesti viime vuonna voimaan tulleen Valtioneuvoston lohiasetuksen valmistelun yhteydessä. Tämän kevään tapahtumat vahvistavat tämän käsityksen.

Ulospäin neuvotteluista on annettu kuva, että Suomi haluaa rajoittaa kalastusta Rajajokikomission hallitsemalla merialueella, mutta ilkeä Ruotsi pyytäisi kaikki pois.
Mikä on ministeriön todellinen tavoite neuvotteluissa ollut kun ottaa sen pyrkimykset huomioon Suomen rannikolla? Epäilyä vahvistaa se kun lausuntopyynnössään 29.5.2008 ministeriö sanoo suhtautuneensa ”kriittisesti kalastukseen kiinteillä pyydyksillä kesäkuussa” ja kuitenkin seuraavalla sivulla esittää pyynnin aloittamista aiemman 3.7. asemesta jo 25.6 alkaen.

Tässähän Teoreettinen ajatus voisi olla sellainen, että Kemin terminaalialuetta ei ole haluttu purkaa, jotta Ruotsi saataisiin vaatimaan varhempaa pyyntiä ja vihdoin sen varjolla Suomikin voisi tulla perässä. Näinhän sen voi silmät auki asioita seuraten nähdä. Ministeriön edustajatkin ovat antaneet ymmärtää ruotsalaisten olevan katkeria terminaalialueesta ja siitä, että Suomi pyytää rannikollaan enemmän Tornionjoen lohta kuin Ruotsi.

Ilmeiseltä näyttää, että Suomi on etukäteen tarjonnut Ruotsille neuvotteluvalttia sopimusneuvotteluihin. Alkavaksi aiotulla ruotsalaisten pyyntipäivämäärällä 11.6. ja Kemin terminaalialueen rajoituksella on selvältä näyttävä yhteys. Olemme vuosikaudet nimittäneet terminaalialuetta syöpäkasvaimeksi. Se on vain pieneltä näyttävä kuoleva solu, mutta se levittää etäispesäkkeitä jopa naapurivaltioon.

LEUSTOJÄRVINEN LOHIPOLITIIKKA

Suomen lohipolitiikka on ollut istuta - pyydä periaatteella vuosikymmenet. Tornionjoen lohi pyydettiin lähes sukupuuttoon. Onneksi muutama kirsilohi selvisi pelastamaan kannan. Biologinen tuho oli jo lähellä. Vuonna 1977 aloitettiin ”tuki-istutukset”. Istutukset olivat irrallinen toimenpide tilanteessa, missä lohen kalastuskuolevuus oli merellä lähes 100 %. Koska kalastusta merellä ei haluttu säädellä, tuettiin istutuksilla tietoisesti vain merikalastusta.

Muonioon perustettiin 30 miljoonaa markkaa maksava Leustojärven kalanviljelylaitos tuottamaan lohenpoikasia vieressä virtaavaan Euroopan parhaaseen lohijokeen. Toiminta ei ollut mitenkään järkevää, koska joki olisi pystynyt tuottamaan poikaset ilmaiseksi, kunhan kutukaloja olisi haluttu päästää jokeen. Vaelluskalojen istuta – pyydä periaate oli kansainvälisen lain vastaista, ja sitä harjoittaneet maat mm. Suomi Ruotsi ja Tanska allekirjoittivat 1982 solmitun Kansainvälisen merioikeussopimuksen vasta vuonna 2003. Itämerellä harjoitettu kalastuspolitiikka käytännössä varasti Tornionjoen lohen.

Leustojärvisessä lohipolitiikassa Tornionjoen tehtävänä oli toimia uittoränninä ja kuljettaa jokivarrelle kuulunut omaisuus meressä pyydettäväksi. Kukaan ei ole joutunut oikeudessa vastaamaan kyseisestä lohipolitiikasta. Onko Leustojärven kalanviljelylaitoksesta saatavissa Tshernobylin kaltainen turistinähtävyys, jossa istuta – pyydä periaatteella noudatetun vaelluskalapolitiikan muistoa voi käydä vaalimassa?

Kun seuraavan kerran kokoonnutte lohiasioiden ympärille arvoisat ministeriön edustajat, niin pitäkää puolen minuutin hiljainen hetki kaikkien Suomessa tapettujen lohikantojen ja leustojärvisen lohipolitiikan muistolle. Voisimme tehdä sen täällä Torniossakin.

Lohi pääsi vihdoin nousemaan jokeen, kun merikalastusta asetuksilla säädeltiin. Ihmiset ovat 2000-luvulla jopa ostaneet rysiä kuiville saadakseen varastetun omaisuuden edes osin takaisin itselleen. Lohen ammattikalastus joesta oli kalattomuudella ja lopulta kielloilla lopetettu ja näin siirretty vain merellä tapahtuvaksi. Vesialueiden omistajille ei ole korvattu syntyneitä menetyksiä. Perustuslain kuudennen pykälän mukaan kansalaisten tulisi olla yhdenvertaisia.

Nyt olisi korkea aika rajajokisopimusneuvottelujen rinnalla päättää korvausprosessin käynnistämisestä vesialueiden omistajille, siitä, että heidän ammattinsa on kielletty ja siirretty pelkästään merellä tapahtuvaksi.

LEUSTOJÄRVI 2 -POLITIIKKA

Nyt joki tuottaa ilmaiseksi yli miljoona vaelluspoikasta vuodessa. MMM on jälleen kerran, nyt eduskunnassa 29.4.09 julistanut, että nyt on saavutettu katto ja ”joki on jo tavoitellulla kestävän enimmäistuoton tasolla ja nuorten lohien eloonjäänti meressä on parantunut normaalille tasolleen” Väite on arveluttava ICES: n tietojenkin pohjalta, mutta se on sitten toinen asia.

Oleellista on havaita, että jokeen ei haluta päästää enempää lohta kuin poikastuotannolle asetettu taso edellyttää ja meripyyntiä voidaan lisätä. Joki nähdään vain kasvatusaltaana ja sekin pakon sanelemana. Tätä politiikkaa voisimme kutsua vaikkapa nimellä LEUSTOJÄRVI 2.

VISIO

Lohi ei ole mikä tahansa kala. Se on kalojen kuningas, Lapin maakuntakala, joka synnyttää helposti urheilukalastusta. Suomessa pitää luoda arvokeskustelun pohjalta yhteinen VISIO rajallisen ja ainutlaatuisen luontoresurssin varjelemisesta ja hyödyntämisestä.

Omassa käsityksessäni visiosta viimeisiä lohikantojamme ja niiden monimuotoisuutta täytyy erityisesti varjella ja lohen tuomista hyödyistä pitää voida nauttia myös jokivarsilla. Siihen ei riitä se, että jokeen päästetään vain minimi määrä kalaa poikastuotannon ylläpitämiseksi. Esimerkiksi kalastusmatkailu tarvitsee riittävän hyvän saalisvarmuuden, jotta se voi uskottavasti markkinoida tuotettaan.

Esimerkiksi viime vuoden saalisvarmuus oli 25 tuntia pyyntiä yhtä kalaa kohden. Merkittävät matkailuyrittäjät pitävät sitä liian huonona verraten tilannetta esimerkiksi Kanadan jokiin.

Kun lohikanta on ensin kestävällä tavalla saatu kuntoon, niin sitten jokivarsilla on oltava oikeus vähintään yhtä suureen kestävään saaliiseen kuin rannikolla.

Taloudelliselta kannalta tarkasteltuna lohi kannattaa pyytää joesta. Urheilukalastus tuottaa jo nyt 10 kertaa suuremman vaikutuksen kuin lohisaaliin arvo merellä voi olla, vaikka kalastettaisiin maksimaalisen saalistuoton mukaisesti. Suhteutettuna saalismäärään ero on vielä isompi.

Viime vuosi 2008 oli Tornionjoella saaliin kannalta paras moneen vuoteen. Joelta saatu saalis(varmuus) antoi pelkkänä kalastajan rahankäyttönä n.3 miljoonan liikevaihdon. Jos saatu saalis olisi pyydetty merellä, olisi se antanut saaliinarvoa n. 0,2 miljoonaa euroa. Pelkästään yhden vuoden kasvu oli suurempi kuin Pohjanlahden rannikon kaikkien lohien saaliin arvo.

Visiossani on saada aikaan vuorovaikutteinen pyöreän pöydän prosessi jossa luodaan
LOHISTRATEGIA KUNINGASKALALLE.

Usein on väitetty, että MMM on ammattikalastushenkinen. En sano, että väite pitäisi paikkaansa. Riittää, että on väitetty, niin esitän, että strategian koordinoijana toimisi joku muu taho; TEM, VM, YM. jne. tai Kuningaskalan kyseessä ollen vaikkapa poikkeuksellisesti Tasavallan Presidentti. Paavo Lipponen voisi olla myös hyvä nimi. Alustavia keskusteluja asiasta on jo käyty.

MITEN ON EDETTÄVÄ

Näitä suuria linjoja on nyt viitoitettava ennen kuin lähdetään tekemään yksittäisiä ratkaisuja, kuten tämä kalastussääntö ja mahdollinen lohiasetus ensi vuonna.

Euroopan Komissio on uudistamassa parhaillaan Itämeren lohen hoitosuunnitelmaa.

Aikarajoituksiin perustuva kalastuksen säätely on selkeä ja tehokas. Kannan monimuotoisuuden kannalta se ei ole pitkällä tähtäimellä ollenkaan hyvä. Myös keski- ja loppukesällä nousevaa kalaa on päästettävä jokeen.

Tornio-Muoniojokiseura esitti sen mahdollistavaa elementtiä kalastuksen sääntelyyn lausunnossaan Euroopan Komissiolle.

Voitaisiinko aikarajoitusten asemesta puhua kalastajakohtaisista kiintiöistä todellisille ammattikalastajille?

NEUVOTTELUT ON KESKEYTETTÄVÄ

Yllä olevien seikkojen perusteella esitän, että rajajokisopimusneuvottelut keskeytetään, kunnes Kemin terminaalialue on purettu.

 Tällaista osakysymystä kuin RAJAJOKISOPIMUS on, ei hyvän hallintotavan mukaan voida ratkaista nyt senkään vuoksi, että parhaillaan Euroopan Komissio on valmistelemassa Itämeren lohen hoitosuunnitelmaa. Lisäksi Suomi on valmistelemassa kalastuslain uudistusta, jossa yhtenä asiakokonaisuutena hallitusohjelman mukaisesti on vaelluskaloihin liittyvä kokonaisuus. Näiden prosessien jälkeen ja aikana Suomen on luotava oma lohistrategiansa. On aivan mahdollista, että edellä mainituista prosesseista voisi tulla sellaisia seurauksia, että rajajokisopimus täytyisi välittömästi avata.

Nyt esitetty neuvottelutulos johtaa ennakkotietojen mukaan kalastuksen selvään voimistumiseen, eikä ole hyväksyttävissä. Viime vuonna rannikkosaalis kasvoi 50 %. Se voi johtaa vauhtisokeuteen. On selvää, että huonompiakin vuosia on tulossa. Yhden vuoden perusteella ei voi pysyvää lainsäädäntöä tehdä. Sopimuksessa tulee olla myös selvä varauma M 74 tapaisiin uhkiin. Sekin on huomattava, että saalismäärän kasvusta seurasi viime vuonna hintojen lasku.

Suomi mietti 21 vuotta liittymistään kansainväliseen merioikeussopimukseen. Nyt Ruotsin kanssa on neuvoteltu vasta kymmenisen vuotta. Mihinkään sopimukseen ei ole kiire varsinkaan kun sopimuksen sisällöstä ei ole päästy hyväksyttävään ratkaisuun.

Siis: viljellä maalla ja varjella vesillä

Näin se on nähtävä

Kalervo Aska
pj. Tornio-Muoniojokiseura ry

 

 

alkuun